Karjalan tasavallan päämiehen Artur Parfensikovin esittäessä hakkeen viennin kieltoa keväällä moni Suomessa raapi päätään. Vaikutukset ulottuisivat sekä metsäteollisuuteen että energiateollisuuteen.

Venäjän kaupan rajoitteet ovat valtakunnallisia. Ne koskevat koko federaatiota, eikä niitä implementoida koskemaan yhtä aluetta, tässä tapauksessa Karjalan tasavaltaa.

Lakialoitteen tekijällä on väliä

Tietyn tuoteryhmän viennin rajoittamisprosessi on lainmuutoksineen jähmeän byrokraattinen, vaikka Venäjällä voidaan tunnetusti toteuttaa suuriakin hankkeita nopeasti. Puntarissa on Venäjän ulkomaankauppa tietyn tuoteryhmän osalta.

Aloite puunviennin lopettamiseksi tulee useimmiten yksittäiseltä duuman edustajalta tai Kremliä lähellä vaikuttavalta teollisuustaholta. Yleensä ulkomaankauppaa rajoittavat lakialoitteet eivät ole toteutuneet, mutta tällä kertaa pyöreän havupuun ja arvokkaiden lehtipuiden viennin kieltävä lakialoite tuli poikkeuksellisen korkealta taholta presidentti Putinilta, mikä osaltaan lisää rajoitusten toteutumisen todennäköisyyttä.

Venäjän kotimaan kysyntä ohjaa

Venäjällä myös reagoidaan yleensä aina, kun tietyn tuoteryhmän vientikysyntä kasvaa voimakkaasti. Yleensä Venäjä reagoi Kiinaan kohdistuvaan raakapuun vientiin, mutta ei hakkeen viennin osalta. Hakkeen viennin rajoittaminen olisi tukenut Venäjän lastu- ja kuitulevyteollisuutta, joka on kärsinyt ajoittain edullisen raaka-aineen saatavuusongelmista.

Polttohakkeen tuonnin kasvu Venäjältä Suomeen on kiihtynyt osittain Suomen ajaessa alas turpeen tuotantoa maassamme. Turvepolitiikkamme onkin näkynyt Luoteis-Venäjällä hakkeen kysynnän kasvuna. Venäjältä on pitkällä tähtäimellä järkevintä hankkia raaka-aineita, joita kohtaan maassa ei ole omaa kiinnostusta. Hyödyntämättömästä raaka-aineesta saadaan arvokkaita vientituloja, joiden varassa moni elää.

Molemminpuolinen etu saavutetaan, jos meille Venäjältä tuotavaa raaka-ainetta ei löydy Suomesta kustannustehokkaasti. Tästä paras esimerkki on Suomeen kohdistuvassa puunviennissä koivukuitupuu, jolle Venäjällä ei ole tarpeeksi omaa kysyntää, mutta joka on meille arvokas lisä lyhytkuituisen sellun tuotannossa. Kaikesta huolimatta Venäjä saattaa jonain päivänä myös rajoittaa koivukuitupuun vientiä, vaikka se ei olekaan todennäköistä. Kun kokonaisuutta ei katsota, osaoptimointi nostaa päätään. Näin on tapahtunut aiemminkin.

Raakapuun painoarvo on kokonaisviennissä pieni

Venäjän kokonaisviennin arvo on noin 330 miljardia dollaria, ja siitä erilaisten polttoaineiden osuus on lähes puolet. Puu ja puutuotteiden arvo on Venäjän viennistä noin miljardin dollarin luokkaa, vain kolme promillea kokonaisviennistä. Kremlissä tämän pienen virran juridiseen hallintaan liittyy usein väärinkäsityksiä, mikä näkyy parhaiten erilaisten asetusten tulkinnan vaikeuksina. Yhtä asetusta kohtaan herää useimmiten toistakymmentä kysymystä. Esitettyihin tarkentaviin kysymyksiin vastataan usein yliolkaisesti tai aiheen vierestä. Meille suuri puuvirta on Venäjälle usein olemattoman pieni puupuro.

Jalostettavan puun vientiä halutaan rajoittaa

Joka tapauksessa raakapuun ja vähän jalostetun puun vienti koetaan Venäjällä toiminnaksi, jota halutaan rajoittaa. Kansalaisille on luontevaa puhua poliittisissa puheissa metsistä, koska metsät edustavat konkretiaa siinä missä putkia pitkin kulkeutuva maakaasu ei. Puunviennin rajoittaminen on myös kirjattu päivitettyyn metsästrategiaan yhtenä keinona lisätä kotimaista jalostusastetta.

Venäjä haluaa olla mittavine metsävaroineen vakavasti otettava tuottaja ja hyötyä metsäteollisuuden tuotteiden globaalista kysynnästä. Silti maa ei ole valmis purkamaan valtion maa- ja metsäomaisuuden hallintaa, osallistumaan syrjäseutujen tietalkoisiin, kitkemään korruptiota, yksinkertaistamaan sekavaa metsälainsäädäntöään - eli luomaan metsäbiotaloudelle tai -teollisuudelle ennakoitavaa ja otollista toimintaympäristöä.

Kokonaisetua ei aina tunnisteta

Nykyaikainen suuren mittakaavan biotuotetehdas kustantaa varovaisesti arvioiden 1,5 miljardia euroa, eikä päätöstä tämänkaltaisen investoinnin osalta tehdä kevyin perustein. Kilpailu jätti-investoinneista on globaalia, eikä vakuudeksi riitä pelkät puheet. Jostain kertoo myös sekin, ettei venäläisomisteinen Sveza Group saanut hiljattain sellutehdasinvestoinnilleen ympäristölupaa Vologdan Sheksnaan.

Virkamiehet piiloutuvat lakiviidakkoon, jos jokin asia investointisuunnitelmassa ei heitä miellytä. Tämänlainen hankkeen hiekoittaminen on ainoastaan mahdollista toimialalla, joka ei ole vallanpitäjien intressissä, koska puhdasta ympäristöteknologiaa on nykypäivänä saatavilla myös Venäjällä. Vastaavanlaiset hankkeet yleensä onnistuvat maailmalla, kun kokonaisetu tunnistetaan.

Metsäpaloissa jopa 10 miljoonaa hehtaaria

Federaation vuosittaisen hakkuukertymän 300 miljoonasta kuutiosta noin 20 miljoonaa kuutiota eli 6 % päätyy vientiin. Tämä koetaan ongelmaksi, mutta poliittisissa puheissa kuulee harvoin puhuttavan metsätuhojen ehkäisemisen tärkeydestä Venäjällä. Vuonna 2019 Venäjällä paloi lähes 10 miljoonaa hehtaaria metsää. Kukaan ei osaa sanoa paljonko runkopuuta näissä metsäpaloissa tuhoutui.

Vertailun vuoksi todettakoon, että Tunguskan räjähdyksen paineaalto Siperiassa vuonna 1908 kaatoi 200 000 hehtaarin alueella varovaisten arvioiden mukaan 80 miljoonaa puunrunkoa. Räjähdyksen aiheuttajaksi on epäilty asteroidin räjähtämistä maan ilmakehässä.

Metsäpalot ovat Venäjällä jokavuotinen laajoja tuhoja aiheuttava vitsaus, asteroidit eivät. Maantieteelle Venäjä ei voi mitään, mutta on paljon asioita, joihin se voi metsäpuolella vaikuttaa, jos vain tahtotilaa löytyy.

Teksti on julkaistu Bioenergia ry:n julkaisemassa Bioenergia-lehdessä elokuussa 2021.