EU:n komissio julkaisi vuonna 2020 päivitetyn biodiversiteettistrategian, joka tavoittelee luonnon monimuotoisuuden saattamista elpymisen uralle vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi komissio ehdottaa muun muassa suojelupinta-alojen kasvattamista, heikentyneiden ekosysteemien ennallistamista sekä biodiversiteetin edistämisen sisällyttämistä osaksi eri politiikka-alojen toimenpiteitä.

‍

Biodiversiteettistrategia esittää, että EU:n maa- ja merialueista suojeltaisiin 30 prosenttia. Niistä 10 prosenttia suojeltaisiin tiukasti, mukaan lukien merkittävä osa turvemaista sekä kaikki Euroopan primäärimetsät ja vanhat metsät. Uuden strategian kirjausten kautta komissio tavoittelee yhä isompaa roolia niin metsien käytön kuin niiden suojelun ohjaamisessa.

‍

Metsäteollisuus pitää luonnon monimuotoisuuden edistämistä tärkeänä. Erilaiset luonnonhoitotoimet ovat kiinteä osa kestävän metsänhoidon arkipäivää. Metsäluontoa koskevassa sääntelyssä on kuitenkin tärkeää huomioida kestävyyden kaikki kolme osa-aluetta − taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen. Suojelu- ja ennallistamistarvetta arvioitaessa on tärkeää tarkastella myös kestävän metsänhoidon yhteydessä tehtäviä luonnon monimuotoisuutta edistäviä toimia ja niiden vaikuttavuutta. Suojelu tulee kohdistaa monimuotoisuuden kannalta kriittisiin kohteisiin.

‍

Osana biodiversiteettistrategiaa EU edistää myös metsäkadon vastaisia toimia. Metsäteollisuus korostaa olemassa olevan EU:n puutavara-asetuksen roolia metsäkadon ehkäisyssä. Metsityksen avulla voidaan lisätä metsäpinta-alaa, ja oikein toteutettuna se on oiva pitkän aikavälin keino lisätä puun saatavuutta ilmastoystävällisten, biopohjaisten tuotteiden valmistukseen, kasvattaa hiilivarastoja ja luoda mahdollisuuksia luonnon monimuotoisuuden edistämiselle.

‍

Metsäpolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden kansalliseen päätäntävaltaan, mikä tulee huomioida biodiversiteettistrategian toimeenpanossa. Päätökset suojelusta ja ennallistamisesta on tehtävä kansallisella tasolla. Niitä on edistettävä jäsenmaiden valitsemilla keinoilla ja jäsenmaiden olosuhteet huomioiden. Suomella on hyviä kokemuksia vapaaehtoisen suojelun ja ennallistamisen vaikuttavuudesta ja hyväksyttävyydestä (mm. METSO- ja HELMI-ohjelmat).

‍

EU-tason ympäristösääntelyn kehittyessä kohti vuoden 2050 tavoitteita on tärkeää, että ymmärretään kestävän metsätalouden merkitys edistettäessä luonnon monimuotoisuutta. Metsäisistä maista ei saa tulla taakankantajia ainoastaan sen takia, että niissä sijaitsee runsaasti metsiä ja turvemaita.

‍

Suomalaisen metsäteollisuuden kannalta on keskeistä varmistaa, ettei vuoden 2050 tavoitteeseen pyritä keinoin, jotka heikentävät puun saatavuutta suomalaisista, kestävästi hoidetuista metsistä. Puun käytön rajoittaminen vaarantaisi sekä nykyisen tuotannon että tulevaisuuden investoinnit biopohjaiseen kiertotalouteen.