Päädyin aikoinaan opiskelemaan metsäalaa hieman sattuman kautta. Lukiossa biologian opettaja suositteli minulle metsätieteiden opiskelua, ja ajattelin, että miksikä ei.

Opiskelen Helsingin yliopistossa metsien ekologiaa ja käyttöä. Opintojen alussa oli vaikea selittää kysyjille, mitä työtä voin tehdä valmistuttuani. Osasin kuitenkin kertoa, ettei yliopistosta valmistu metsuriksi, vaikka olemmekin opintojen aikana saaneet moottorisahan ja raivaussahan käyttöön akateemisen – ja myös käytännön – koulutuksen.

Nykyään osaan jo vastata, että metsäalalta valmistuneen työllistymismahdollisuudet ovat moninaiset. Opintojen ohella olen tehnyt monenlaisia töitä; opettanut yläasteen biologiaa, kirjoittanut kolumneja Retki-lehteen, pyörittänyt Metsäylioppilaiden kuusikauppaa, ollut torimyyjänä Kauppatorilla ja tehnyt satunnaista oppaan keikkaa Nuuksiossa.

Tänä vuonna hain kesätöihin Stora Ensolle, koska halusin oppia, miten viestintää isossa organisaatiossa toteutetaan. Stora Enso oli entuudestaan tuttu metsänomistajan näkökulmasta ja pidin yritystä mielenkiintoisena työnantaja – enkä ole joutunut pettymään.

Kesän aikana olen päässyt tutustumaan monipuolisesti erilaisiin työtehtäviin: olen kirjoittanut, oikolukenut ja julkaissut uutisia niin storaensolaisten intrassa kuin metsänomistajille tarkoitetuilla nettisivuilla, tuottanut tekstejä esitteisiin ja oppaisiin sekä hoitanut kaikenlaisia viestinnän juoksevia asioita, joita kyllä riittää. Pääosan ajasta olen viettänyt yrityksen pääkonttorissa, mutta myös maastopäiviä on kertynyt mukavasti. Kuvasimme maastossa työparini kanssa kampanjavideoita Facebookiin, minkä lisäksi kävin tutustumassa kuusikon kesäkorjuuseen Kouvolan Jaalassa, Natura-alueen hakkuisiin Rautavaaralla ja viimeisimpänä Imatran tehtaiden toimintaan, mistä voi lukea lisää storaensometsa.fi-sivuilta.

Kesä Stora Enson leivissä on ollut antoisa, opettavainen ja innostava. Kesätyö poiki hommia myös syksylle. Työskentelen loppuvuoden Stora Enso Metsän resurssitiimissä projektityöntekijänä. Työnkuvaani kuuluu pääasiassa koulutusten hallinnoinnin kehittämistä. Myöhemmin syksyllä osallistun Mahdollisuuksien metsä -koulukampanjaan ja menen kertomaan 9.-luokkalaisille metsäalan mahdollisuuksista ja alasta työpaikkana.

Opintoni yliopistossa ovat kurssia vaille valmiit. En vielä ole varma, millaisia töitä haluaisin jatkossa tehdä. Se ei kuitenkaan huoleta. Avoimin mielin suhtaudun tulevaan työnhakuun ja sen mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin. Olen varma, että tulen löytämään paikkani työelämässä, vaikka vielä en osaa edes kuvitella, minkälaisiin hommiin lopulta päädyn.