Moderni puutaloasuminen on lähellä monen suomalaisen unelmaa. Helpommin saavutettavissa ja usein yhtä haluttuja ovat muut kotimaiset puutuotteet, joiden tuotantoa mekaaninen metsäteollisuus voisi helposti lisätä – Suomessa, suomalaisella työllä.

Valitettavasti moni investointi jää tekemättä tai siirtyy kilpailijamaahan, Viro lähimpänä. Syynä usean investoinnin valumiseen niin sanotusti ohi suun ovat 1980-luvulla solmitut työehdot. Käytännössä niiden takia puutuoteteollisuuden tuotantolinjat seisovat sunnuntaisin, mikä ei paperiteollisuudessa olisi mahdollista.

Esimerkiksi sahan saa pysäytettyä viikonlopunviettoon helpommin kuin paperitehtaan, mutta on äärimmäisen tehotonta, että teollinen investointi seisoo edes osan päivistä tyhjän panttina. Toista se on Virossa.

Miksi suomalaiset työehdot tulevat ratkaisevasti kalliimmiksi? Kysymys liittyy lähinnä neljännesvuosisata sitten nuijittuihin lyhyempiin työviikkoihin, joiden merkityksen avaaminen edellyttää pientä laskutehtävää.

Niiden työntekijöiden, joilla on vuoroja myös lauantaisin ja sunnuntaisin, työaika lyhennettiin vuonna 1980 36 tuntiin viikossa. Samalla heille alettiin maksaa 11,1 prosentin suuruista korvausta lyhyemmästä työajasta. Työaikaa lyhennettiin vuonna 1990 kertaalleen vielä 35 tuntiin ja työajanlyhennyskorvaus korotettiin 14,8 prosenttiin.

Lisäksi seitsemänpäiväinen tuotantoviikko edellyttää lyhyemmän työajan takia viiden työntekijäryhmän muodostamista. Muuten tuotantolaitoksilla pärjätään kolmella. Työajanlyhennyskorvauksen lisäksi toinen merkittävä kustannuserä syntyy sunnuntaityökorotuksista.

Tuotannon pyörittäminen seitsemänä päivänä viikossa lisää käyntiaikaa ja tuotantoa kuitenkin vain 40 prosentilla. Samalla työantajan kustannukset peräti kaksinkertaistuvat! Seuraus: tehtaan ovi pysyy sunnuntaisin säpissä.

Jäykkä asenne työehtojen muuttamista kohtaan iskee talouskehitykseemme erityisesti nyt, kun Suomen vienti onnistuu tarjoamaan ennakoitua vähemmän vetoapua. Jalostettavaa nimittäin löytyisi. Metsäteollisuuden investoinnit ovat kääntyneet kasvuun ja erityisesti kaavaillut lisäykset sellun tuotantoon voisivat tarkoittaa sahauksen lisääntymistä jopa noin kolmanneksella. Kaikkia hyödyttäviä uudistuksia ei saisi jättää tekemättä.