Metsäteollisuus ry:n kauppapolitiikan päällikkö Eeva Korolaisen kauppapolitiikan katsauksessa käsitellään EU:n hiilitulleja, EU-Mercosur-neuvotteluja ja kestävää kehitystä.  

‍

EU:n hiilidioksidipäästöjen rajasääntelymekanismi eli hiilitulli

‍

EU tavoittelee kasvihuonekaasupäästöjen globaalia vähentämistä. Omalla alueellaan EU pyrkii vähennyksiin päästökauppajärjestelmän avulla. Oman alueensa ulkopuolisille hiilidioksidipäästöille EU haluaa asettaa hinnan, jos päästöjä aiheuttanut tuote tuodaan EU:n alueelle. EU:n komissiolta odotetaan heinäkuussa ehdotusta mekanismiksi, jolla hinnan asettaminen toteutettaisiin.

‍

Puhekielessä mekanismia kutsutaan hiilitulliksi. Tiedossa ei kuitenkaan ole minkälaista instrumenttia komissio aikoo ehdottaa. Vaihtoehtoina ovat esillä olleet tulli, vero ja tuonnin päästökauppa. Instrumentin kattavuus ei myöskään ole tiedossa. Ilmeisesti se koskisi alkuun vain valittuja tuotteita kuten terästä, alumiinia, sementtiä ja joitakin lannoitetuotannossa käytettäviä kemikaaleja.

‍

Metsäteollisuuden tuotteita ei oleteta ainakaan alkuun olevan hiilitullin piirissä. Suhtaudumme siihen silti varauksella. Olemme tunnistaneet hiilitullissa kaksi välitöntä ongelmaa. Niiden lisäksi varauksellisuuttamme selittävät arviot mekanismin toteuttamisen vaikeudesta ja sen tehottomuudesta päästövähennystavoitteen saavuttamisessa.

‍

Ensimmäinen välitön ongelma on mekanismiin liitetty nykyisten hiilivuotosuojien purkaminen. Tästä seuraisi EU:n teollisuuden globaalia kilpailukykyä heikentävää kustannusten nousua ilman että vientialoille annettaisiin tasapuolisuutta suojaavaa mekanismia tilalle. Toinen ongelma on mekanismista odotettu haitta kansainväliselle yhteistyölle ja kaupankäynnille eli kauppariidat ja vastatoimet.

‍

EU:n vihreän kehityksen ohjelmassa on todettu, että hiilitullia ehdotetaan, jos ilmastotavoitteiden kansainväliset erot säilyvät. Useat maat kuten Kiina, Japani ja Kanada, ovat asettaneet hiilineutraaliustavoitteita ja vielä useammat päästövähennystavoitteita. On epäselvää, mihin maihin hiilitullia sovellettaisiin.

‍

Suomen hallitus totesi kehysriihessä tärkeäksi hiilitullin nopean valmistelun ja toteutuksen. Näin siitä huolimatta, että kansallinen selvitys on todennut hiilitullin toteuttamisen teknisesti, hallinnollisesti, poliittisesti ja oikeudellisesti vaikeaksi. Syksyllä 2020 valmistunut selvitys löytyy valtioneuvoston sivuilta.

‍

EU-Mercosur-neuvottelut ja kestävä kehitys

‍

EU ja Mercosur eli Argentiinan, Brasilian, Paraguayn ja Uruguayn muodostama kauppayhteisö päättivät kauppasopimusneuvottelut jo kesällä 2019. Sopimuksen voimaansaattamistoimia ei kuitenkaan ole EU:ssa vielä aloitettu. Sen sijaan osapuolet käyvät jatkoneuvotteluja kestävästä kehityksestä. Ilman kestävän kehityksen lisäsitoumuksia sopimus ei tulisi EU-puolella hyväksytyksi.

‍

Vaikka sopimus on ollut neuvoteltuna kohta kaksi vuotta, osapuolten markkinoillepääsyn parantamista koskevat sitoumuksia ei ole vielä julkistettu. Ei voi varmuudella tietää onko jokin tietty tuote sitoumusten piirissä ja millä ehdoin. Mercosurin poikkeamat kohdistuvat teollisuustuotteisiin, joten todennäköisesti Suomea ja mahdollisesti metsäteollisuutta kiinnostavia vientituotteita on sitoumusten ulkopuolella. Tiedossa on, että siirtymät tullien alenemisessa 0 %:in ovat enimmillään 15 vuotta.

‍

Sopimus olisi Mercosurin ensimmäinen merkittävän kumppanin kanssa ja se tarjoaisi EU-yrityksille kilpailuetua yli 270 miljoonan ihmisen markkinoilla. Mercosur-sopimus on myös ensimmäinen varsinainen koetinkivi kaupan ja kestävän kehityksen yhteensovittamiselle EU:n kauppasopimuksissa. Tulevaisuudessa EU-Kiina-investointisopimus tuo keskusteluun ympäristö- ja ilmastokysymysten lisäksi ihmisoikeudet ja pakkotyön.  

‍

EU-Mercosur-paketti muodostuu neuvotellusta sopimuksesta, kestävän kehityksen lisäsitoumuksista sekä metsäkatoon liittyvästä yhteistyöaloitteesta. Lisäksi siihen liittyvät EU:n autonomiset toimet.

‍

EU:n autonomisia toimia ovat esimerkiksi metsäkatovapaita tuotantoketjuja vaativa EU:n lainsäädäntö ja yritysvastuuseen kuuluva asianmukaisen huolellisuuden vaatimus. EU:n oma lainsäädäntö ja autonomiset toimet koskevat muitakin EU:n kumppaneita ja ne osaltaan mahdollistavat poliittisen ja yhteiskunnallisen tuen kauppasopimuksille. Sopimukset ja autonomiset toimet voi nähdä pakettina, jossa sopimusetuuksien hyödyntämiselle asetetaan sopimuksen ulkopuolisia ehtoja.

‍