Pakkaus- ja pakkausjäteasetus on saamassa lopullisen sinettinsä, kun jäsenmaat ja parlamentti äänestävät lopputuloksesta kevään aikana. Viime aikoina EU-päätöksenteossa on nähty poikkeuksellisia viime hetkien muutoksia eri lainsäädäntöhankkeissa, mutta oletettavissa on, että PPWR:n osalta hanke saadaan maalin tämän hetken yhteisymmärryksessä.


Trilogineuvottelut ja jäsenmaiden EU-suurlähettiläät saavuttivat maaliskuussa yhteisymmärryksen Pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen (PPWR) sisällöstä. Lopputulemaa voidaan pitää kuitupohjaisten pakkausten kannalta vähintäänkin kohtuullisena, ellei jopa hyvänä tuloksena. Matkan varrella asetusteksti on ollut varsinaisessa vuoristoradassa ja paikoin EU:n päätöksentekoelinten näkemykset ovat olleet hyvin kaukana toisistaan.


”Pakkausasetus” on ollut useiden arvioiden mukaan kautta aikojen lobatuimpia EU-lainsäädäntöjä. Käytäntö on osoittanut, että mitä tiiviimpää ja parempaa arvoketjun yhteistyö on, sitä parempia tuloksia voidaan saavuttaa. Keskeinen rooli on ollut myös asiassa ansioituneilla mepeillä ja jäsenvaltioilla. Tällä kertaa yhteistyö juuri suomalaisten toimijoiden kanssa on ollut avainasemassa saavutetun lopputuloksen kannalta.


Mitä siis metsäteollisuuden tulee asetuksen sisällöistä tietää? Lue alta nostoni metsäteollisuudelle keskeisimmistä kirjauksista.


Uudelleenkäyttötavoitteet


PPWR:n vaiherikkaan prosessin lopputuloksessa merkittävintä on kierrätyksen ja uudelleenkäytön tasapuolisempi asetelma. Sen myötä hyvin kiertävät pahvipakkaukset jätettiin lähtökohtaisesti pois kuljetus-, ryhmä- ja verkkokauppapakkausten uudelleenkäyttötavoitteista. Tilaajan yksilöllisiin tarpeisiin räätälöidyt tuotteiden kuljetus- ja myyntipakkaukset vapautettiin myös näistä vaatimuksista. Asetukseen sisällytettiin mahdollisuus poiketa uudelleenkäyttötavoitteista, kun pakkausmateriaali ylittää sille asetuksessa määrätyt kierrätystavoitteet 5 %:lla. Vielä on tosin epäselvää, miten kierrätystavoitteen saavuttaminen lasketaan ja poikkeus määritellään - pakkausmateriaalikohtaisesti vai vasta kun kaikkien materiaalien tavoitteet täyttyvät?


Uudelleenkäyttötavoitteiden piiristä poistettiin kokonaan myös hotellien, ravintoloiden ja catering-palveluiden (horeca-sektori) take away -ruoka- ja juomapakkaukset. Mikäli asetus toteutuu tällaisenaan, horeca-sektorin toimijoiden on kuitenkin jatkossa tarjoiltava asiakkaan omiin astioihin asiakkaan näin halutessa. Sen sijaan erilaisten juomien myyntipakkauksille on tulossa uudelleenkäyttövelvoite. Näin ollen vuodesta 2030 alkaen kauppojen ja muiden jakelijoiden valikoimassa on oltava vähintään 10 % uudelleentäytettäviä juomapakkauksia. Velvoite ei koske viinejä tai helposti pilaantuvia juomia kuten maitoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että olemassa olevan panttijärjestelmän rinnalle tulee uudelleenkäytettävien juomapakkausten vastaanottojärjestelmä. Tämä tulee luonnollisesti lisäämään kustannuksia eri aloilla, mutta etenkin elintarviketeollisuudessa.


Pitkän aikavälin tavoitteiden suhteen PPWR siirtyi metsäteollisuuden ajamalle maltillisemmalle linjalle, kun vuodelle 2040 ulottuvat sitovat uudelleenkäyttötavoitteet poistettiin. Tämä on kaikin puolin järkevää, sillä uudelleenkäytön lisäämisen kokonaisympäristövaikutuksista on paljon ristiriitaista tietoa. Asiaan otti kantaa valmistelun loppuvaiheessa myös komission tutkimusosasto JRC:n oma selvitys.


Pakkaustyyppien kiellot


PPWR:n jalostuminen tuotti metsäteollisuudelle keskeisten pakkaustyyppien kieltoihin hyviä muutoksia. Esimerkiksi vuonna 2030 voimaan astuvat kiellot hedelmien ja vihannesten pakkauksille sekä ravintoloiden sisällä käytettäville pakkauksille rajattiin koskemaan vain muovisia kertakäyttöpakkauksia. Muovipakkausta ei ole asetuksessa tarkasti määritelty, mutta linjaus kiihdyttää joka tapauksessa kehitystä ja kysyntää kohti muovittomia kuitupakkauksia. Asetusta voidaan jopa tulkita niin, että pieniä määriä muovia sisältävät kartonkipakkaukset olisivat jatkossakin sallittuja myös ravintolakäytössä.


Pakkaustyyppien kieltoihin liittyen on huomionarvoista, että asetuksen mukaan pakkaus on komposiittipakkaus vasta, kun sen materiaalista vähintään 5 % on jotain muuta materiaalia. Edunvalvottavaa riittää kuitenkin myös lähitulevaisuudessa, kun esimerkiksi pakkausten kierrätettävyys ja kiellettyjen pakkaustyyppien rajaukset tullaan määrittelemään tarkemmin.


Jo asetuksen alkuvaiheissa esillä ollut vaatimus kierrätetyn muovin käytöstä muovipakkauksissa ja niiden osissa jäi voimaan. Vaatimus on teknisesti haastava, sillä se koskee myös pakkausten muovisia osia. Jatkossa siis pakkaustyypistä riippuva määrä muovipakkausten raaka-aineesta tulee olla kierrätettyä muovia. Biopohjaisten muovien asemaa tullaan linjaamaan lähitulevaisuudessa. Komissiota on myös kehotettu laatimaan kestävyyskriteerit biopohjaisille muoveille ja selvittämään mahdollisuus korvata kierrätettyä muovia biopohjaisella muovilla.