Suomessa etsitään ja toivotaan usein yhtä sampoa, josta maamme takoisi hyvinvointia ja veroeuroja tasaiseen tahtiin. Hyvä talouskehitys jatkuu kuitenkin modernissa taloudessa siten, että saamme kehitettyä useita menestystarinoita, yli toimialarajojen osaamistamme ja vahvuuksiamme ketterästi hyödyntäen.



Uuden ajan menestystarinoita luovat kansainväliset veturiyritykset, ja pienempiä yrityksiä kasvaa kokonaan uusien ideoiden ympärille, myös suuria kirittämään ja haastamaan. Erilaisten yritysten verkostojen rooli korostuukin yhä vahvemmin. Yhteistä menestykselle start-upeista pörssiyrityksiin on kuitenkin se, että korkeat odotukset realisoituvat vain, jos yrityksillä on mahdollisuus jalostaa innovaationsa kaupallisiksi menestystuotteiksi ja palveluiksi kansainvälisille markkinoille.

Kun keskustelu kääntyy lähemmäksi poliittista päätöksentekoa, hamutaan mieluusti kuitenkin yhä yhtä ja samaa kaikkeen sopivaa vasaraa sammon takomiseksi. Tämä näkyy Suomessa erityisesti viimeaikaisissa vero- ja energiapolitiikkaa koskevissa aloitteissa.

Tarvitsemme tosiasiassa lukuisia, yritysten toimintaympäristöä oikeaan suuntaa vieviä työkaluja, jotta menestystuotteita saadaan kehitettyä ja tuotettua Suomessa. Silti esimerkiksi syksyllä kasatun parlamentaarisen yritystukityöryhmän päälle on soviteltu valumuottia, joka ”uudistaisi” kerralla merkittävän osan eri toimialoihin ja toimintoihin kohdistuvista politiikkatoimista, verotuksesta alkaen. Useassa tapauksessa julkista tukikeskustelua pyritään kuitenkin käyttämään vientiyritysten verotuksen kiristämiseen, mikä jarruttaisi vihdoin piristynyttä talouskasvua ja investointeja.

Jatkossa meidän täytyy edistää vain korkean arvonlisän tuotantoa, monet sanovat. Metsäteollisuutta pidetään esimerkkinä alasta, joka ei halua uusiutua. Tämä on erikoista, sillä ala on käynyt läpi raskaan rakennemuutoksen ja kehittänyt toimintaansa paljon. Alan tuotteet vastaavat maailmanlaajuisiin nouseviin megatrendeihin – väestönkasvu, kaupungistuminen ja ilmastonmuutos, jotka lisäävät tarvetta uusiutuvien raaka-aineiden käyttöön. Hyvistä näkymistä kertoo, että metsäteollisuuden vuosittaiset investoinnit kasvoivat jälleen noin miljardiin euroon.

Metsäteollisuuden tuotteista 70–90 prosenttia valmistetaan kansainvälisille asiakkaille, ja viennin arvolla mitattuna ala on Suomen suurin tavaraviejä. Tullin tuotekohtaisessa tilastossa ykkössijaa pitää hallussaan paperi- ja kartonkituotteet, joiden viennin arvo vuonna 2016 oli 6,8 miljardia euroa. Toiseksi tulivat dieselpolttoaineet 3,7 miljardilla eurolla.

Kaiken kaikkiaan metsäteollisuudella oli kolme tuoteryhmää kymmenen tärkeimmän vientituotteen listalla. Neljäs sija oli sellulla, jonka viennin arvo oli 1,8 miljardia euroa. Sahatavara puolestaan oli viides 1,7 miljardilla eurolla.

Metsäteollisuuden painoarvo näkyi myös Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tuoreessa analyysissä, joka tarkasteli uudella tavalla kotimaahan jäävää arvonlisäystä yritys- ja hyödyketasolla. Sen mukaan vuonna 2016 suurin arvonlisäys tuli paperiteollisuuden tuotteista, joiden osuus oli 13 prosenttia. Toiseksi suurin viennin arvonlisän lähde olivat IT-palvelut, joiden osuus oli 11,4 prosenttia.

Metsäteollisuus selvitti viime syksynä toimialan merkitystä Suomelle vielä tarkemmin konsulttiyhtiö Ernst & Youngin avulla. EY:n laskelma metsäteollisuuden taloudellisesta jalanjäljestä kertoo merkittävästä taloudellisesta hyödystä Suomelle. Alan koko arvoketjun verokertymä oli vuonna 2014 lähes neljä miljardia euroa. Summaan sisältyy myös tärkeimmiltä hankintatoimialoilta ja metsätaloudesta karttuvista kantorahatuloista maksettavat verot.

Välillisesti metsäsektori työllistää Suomessa koko arvoketjussa lähes 140 000 työntekijää, alihankinta mukaan lukien. Valtaosa näistä työpaikoista sijaitsee maakunnissa.

Metsäteollisuus valmistaa ainoastaan tuotteita, joita asiakkaat haluavat ostaa ja joita voimme kilpailukykyisesti valmistaa. Uudet, korkeamman lisäarvon innovaatiot sekä ratkaisut syntyvät olemassa olevan tuotannon oheen. Näihin liittyen metsäteollisuusyritykset ovat kertoneet uusista investoinneista tai kehityskohteista. Tällaisia ovat muun muassa puurakentaminen, pakkaukset, tekstiilit, kemian tuotteet, komposiittimateriaalit ja liikenteen polttoaineet sekä digitaalisten ratkaisujen kehittäminen.

Täysin uuden tuotteen kehittäminen teolliseen mittakaavaan ja merkittäväksi liiketoiminnaksi kuitenkin vie aikaa. Myös siksi meidän täytyy huolehtia siitä, että kohtelemme yrityksiämme esimerkiksi vero- ja energiapolitiikassa vähintään yhtä hyvin kuin kilpailijamaamme. Vain näin säilytämme Suomen innovatiivisena, investointeja houkuttelevana maana.

Teksti on julkaistu Kalevassa 18.2.2018.