Tänään julkaistu selvitys antaa liian positiivisen kuvan maankäyttösektorin hiilikompensaatioista. Pahimmillaan hiilikompensaatiohankkeet voivat uhata Suomen hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamista ja puunjalostuksesta saatavia ilmastohyötyjä. Metsiä ei pidä valjastaa antamaan lisäaikaa fossiilisten päästöjen jatkamiselle. Tilastokikkailun sijaan tulisi keskittyä pysyviin päästövähennyksiin.

Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi tänään Gaia Consulting Oy:n ja Pellervon Taloustutkimus PTT:n laatiman selvityksen maankäyttösektorin hiilikompensaatioista. Selvityksessä analysoitiin hiilikompensaatiohankkeita toteuttavia suomalaisia toimijoita, ja esitettiin kehitysehdotuksia, joilla toimijoiden hankkeista voitaisiin saada läpinäkyvämpiä ja uskottavia.

Pahimmillaan hiilikompensaatiohankkeet kannustavat lykkäämään fossiilisista raaka-aineista luopumista, ja suomalaisista metsistä tulee keino mahdollistaa fossiilisten päästöjen jatkamista muualla maailmassa.

− Tänään julkaistu selvitys antaa kohtuuttoman positiivisen kuvan hiilikompensaatioiden toiminnasta ja mahdollisuuksista. Kompensaatioiden ajatellaan muodostavan uuden ansaintalogiikan suomalaisille maanomistajille ilman yhteiskunnallisia haittavaikutuksia. Tämä kuulostaa liian helpolta ollakseen totta − eikä se totta olekaan, toteaa Metsäteollisuus ry:n kotimaan metsäasioiden päällikkö Matti Mäkelä.

Selvityksen suurin ongelma koskee hiilinielujen laskentaa. Selvityksessä annetaan ymmärtää, että yksityisten kompensaatiohankkeiden tuottamat hiilinielut tulisi poistaa Suomen kansallisesta inventaariosta eli ”nielutililtä” kaksoislaskennan välttämiseksi. Kaksoislaskennalla tarkoitetaan sitä, että päästövähennys tai hiilinielun lisäys lasketaan kahteen kertaan kahden eri toimijan hyväksi. Tällainen menettely johtaa virheelliseen laskentaan päästövähenemästä tai hiilinielusta.

Selvityksessä todetaan, että Suomessa toteutettavissa hiilikompensaatiohankkeissa kaksoislaskentaa ei käytännössä voida välttää. On kuitenkin Suomen ja ilmaston kannalta erittäin haitallista, jos kompensaatiohankkeiden avulla aikaansaadut hiilinielut poistetaan Suomen ”nielutililtä”, ja siirretään päästöjään kompensoivan maksajan hyväksi. Tällöin on suurena vaarana, että suomalaisista metsistä tulee keino lykätä fossiilisten päästöjen vähentämistä muualla maailmassa. Samalla Suomen vuodelle 2035 asetettu hiilineutraalisuustavoite siirtyy tavoittamattomiin, ja taloudellinen hyvinvointi kärsii.

Tutkimus ja käytäntö eivät ole osoittaneet hiilikompensaatiohankkeiden toimivuutta. Esimerkiksi ympäristöministeriön toimeksiannosta vuonna 2019 toteutettu Kohti hiilipörssiä -selvitys kyseenalaistaa nykyisin maailmalla käytössä olevien hiilipörssijärjestelmien vaikuttavuutta ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta.

Mikäli hiilikompensaatiohankkeet yleistyvät ja painottuvat metsien hiilivaraston säilyttämiseen, ne muodostavat merkittävän riskin metsäteollisuuden raaka-aineen hankinnalle. Samalla ilmastoystävällisten metsäteollisuuden tuotteiden kotimainen tuotanto vaarantuu.

Metsien hiilinielut eivät ole ikuisia. Niitä ei tule käyttää kompensoimaan fossiilisten raaka-aineiden käytöstä syntyviä päästöjä, sillä se vain jarruttaa päästöjen vähentämistarvetta. Suomen ja EU:n on jatkossakin kannustettava jäsenmaita huolehtimaan itse nielutoimistaan sekä päästövähennysten saavuttamisesta, jotta tilastokikkailun sijaan keskitytään pysyviin päästövähennyksiin.