Kuolleen, mutta vielä pystyssä seisovan koivun kylkeä nakuttaa kodinrakennuspuuhissa oleva tikka. Vaateliaat sammalet ja jäkälät peittävät maassa lojuvan lahopuun pintaa. Samaan aikaan puuta nakertavat hitaasti ravinnokseen erilaiset lahottajasienet.
Kuulostaa ehkä pehmoiselta, mutta tässä puhutaan yhdestä metsäluontomme monimuotoisuuden kannalta kriittisimmistä tekijöistä. Ilman lahopuuta moni metsälajimme jäisi ilman elinympäristöä ja ravintoa, ja monet uhanalaiset metsälajit ovat riippuvaisia siitä.
Talousmetsässä on lahopuuta vähemmän kuin luonnontilaisessa metsässä. Tästä syystä monet lahopuusta riippuvaiset lajit ovatkin ajautuneet uhanalaisiksi. Kuolleen puun määrä talousmetsissämme on useiden vuosikymmenten aikana kehittynyt myönteisesti, mutta viimeisimmän valtakunnan metsien inventoinnin tulosten mukaan oli lahopuun määrä Pohjois-Suomessa kääntynyt laskuun. Myös metsään jäävien säästöpuiden määrässä on valtakunnallisesti ollut lievästi laskeva kehityssuunta.
Lahopuumäärän kasvamiseen talousmetsissä voidaan vaikuttaa kahdella tavalla: siellä jo valmiiksi olevaa kuollutta puuta säilyttämällä ja uutta kuollutta puuta tuottamalla. Näistä ensimmäinen on huomattavasti yksinkertaisempaa. Maapuun osalta toimenpiteinä ovat esimerkiksi lahopuun hajoamisen välttäminen maanmuokkauksessa ja ajourien suunnittelu metsiin siten, ettei maassa olevan lahopuun päältä ajeta. Kuolleen pystypuun säilyttäminen on vielä helpompaa – se vain jätetään korjaamatta. Aktiivisesti lisää lahopuuta metsiin voidaan tuottaa säästöpuita jättämällä. Aikanaan säästöpuut kuolevat ja lahoavat. Prosessia voidaan nopeuttaa tekemällä tekopökkelöitä eli katkaisemalla elävän puun runko muutaman metrin korkeudelta.
Lahopuussa, kuten monessa muussakin asiassa, ei ainoa ratkaiseva tekijä ole määrä, vaan myös laadulla on väliä. Koska eri metsälajit ovat erikoistuneet erilaisiin elinympäristöihin, tarvitaan metsiin eriasteisesti hajonnutta, erikokoista ja eri puulajeista muodostunutta lahopuuta. Erityisen arvokkaita kuolleita puita ovat muun muassa haavat, raidat ja jalot lehtipuut sekä vanhat ja järeät puunrungot lajista riippumatta. Myös sijainnilla on väliä. Lahopuuta kannattaa säästää ja tuottaa talousmetsissä erityisen tärkeiden elinympäristöjen ja suojavyöhykkeiden yhteyteen ja mielellään ryhmiin, jolloin metsiin syntyy monimuotoisuuskeskittymiä.
Metsäteollisuus starttasi vuosi sitten oman metsäympäristöohjelmansa, jolla alan toimintaa metsäympäristöasioissa halutaan edelleen parantaa. Osana tätä kokonaisuutta kerrottiin maanantaina metsäteollisuuden uudesta Lisää lahopuuta talousmetsiin -toimintaohjelmasta. Ohjelman tavoitteena on nimensä mukaisesti lisätä talousmetsien lahopuumäärää ja parantaa metsiin jäävän lahopuun monipuolisuutta. Haluamme omalla toiminnallamme olla aktiivisesti varmistamassa, että metsien käytön kasvaessa myös metsien ekologiset arvot tulevat tasapainoisesti otetuksi huomioon.
Ohjelman puitteissa metsäteollisuus sidosryhmineen tulee viestimään laajasti lahopuun merkityksestä ja keinoista tuottaa sitä talousmetsiin lisää. Lisäksi koulutetaan puunhankkijayritysten henkilöstöä ja yhteistyöyrittäjiä ja varmistetaan, että puukauppojen yhteydessä lahopuukysymykset otetaan esiin metsänomistajien kanssa. Tavoitteena on, että jokainen metsäammattilainen ja metsänomistaja tiedostaisi lahopuun merkityksen ja haluaisi sitä omilla valinnoillaan ja toiminnallaan olla tuottamassa talousmetsiin lisää.
Osana ohjelmaa panostetaan myös lahopuun määrän ja laadun, sekä muiden siihen liittyvien keskeisten tunnusten seurantaan. Tavoitteena on, että näistä saataisiin vuosittain luotettavaa tietoa, jotta niin toimintaohjelman kuin lahopuumäärien kehitykseen vaikuttavien toimien tehokkuutta voitaisiin arvioida.
Lahopuuhun liittyvät kriteeristöt tullaan aikanaan tarkistamaan FSC- ja PEFC-metsästandardien päivityksen yhteydessä yhdessä järjestelmässä mukana olevien osapuolten kanssa.
Toivomme, että kaikki metsäluonnon monimuotoisuudesta kiinnostuneet tahot tulisivat mukaan viemään viestiä. Metsien monimuotoisuuden turvaaminen on yhteinen intressimme, ja lahopuun määrään ja laatuun panostaminen keskeisimpiä toimia, joilla siihen voidaan vaikuttaa.
