Euroopan Unionissa on alkanut sääntelyn supervuosi, vaikka suurin julkinen huomio ymmärrettävästi keskittyy koronakriisiin. Yrityksiä koskevien lainsäädäntöhankkeiden valmistelu jatkuu tavalla, joka pakottaa suomalaistoimijat ja -päättäjät varpailleen.
Koronatilanne aiheutti EU-koneiston päätösten valmistelussa vain pieniä viivästyksiä, eikä hengähdystaukoa ole näköpiirissä, kun korona aikanaan hellittää otettaan. EU-komissio ajaa terveyskriisin varjossa voimalla eteenpäin merkittäviä hankkeita. Niiden toteutuksessa on varmistettava, ettei uusiutuvien ja kierrätettävien materiaalien hyödyntämistä ilmastonmuutoksen torjunnassa vaikeuteta.
Komission mukaan usean juuri voimaantulleen lainsäädäntökokonaisuuden uudelleenavaaminen on välttämätöntä EU:n vihreän kehityksen ohjelman toteuttamiseksi. Tuoreen lainsäädännön avaaminen kuitenkin vähentää esimerkiksi ilmasto- ja energiapolitiikan ennustettavuutta ja tekee pitkäaikaisten investointien suunnittelun vaikeaksi.
Olisi toivottavaa, että jo ehdotuksia tehtäessä EU-komissio ottaisi paremmin huomioon eri maiden ja toimialojen erityispiirteet. Kaksi tuoretta esimerkkiä liittyvät kertakäyttömuovituotteita koskevaan direktiiviin sekä rahoitusalan käyttöön laadittuihin ympäristökriteereihin, niin kutsuttuun taksonomiaan. Näiden valmistelu on ollut läpinäkymätöntä, eikä komissio ole käynyt sidosryhmien kanssa aitoa keskustelua. Tämä on aiheuttanut tarpeettomia yllätyksiä ja lisännyt osaltaan investointiympäristön epävarmuutta.
EU on aivan oikein tarttunut eräistä kertakäyttötuotteista johtuviin muoviongelmiin, jotka ilmenevät esimerkiksi merten muovijätteen kasvuna. Tätä ongelmaa koskevan SUP-direktiivin tarkoituksena piti olla kertakäyttöisten muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentäminen. Direktiivin soveltamisala ja muovien määrittely ovat kuitenkin laajentuneet niin paljon, että alkuperäinen tarkoitus on jäämässä pahasti taka-alalle. Lopulliset vaikutukset kuitupohjaisiin tuotteisiin ovat vielä auki. EU-sääntelyn kirkkaana tavoitteena pitäisi olla, että voimme yhä enemmän korvata fossiilisiin raaka-aineisiin perustuvia tuotteita uusiutuvilla ratkaisuilla.
Rahoitusalan käyttöön laadittujen ympäristökriteerien eli taksonomian valmistelu otti niin ikään yllättävän suunnan komission sisäisissä neuvotteluissa. Komissio julkaisi marraskuussa ensimmäisen ehdotuksensa taksonomiaksi, joka määrittelee, millä edellytyksin taloudellista toimintaa voidaan pitää ympäristön kannalta kestävänä.
Komission ehdotus kattoi metsätalouden, mutta siitä tuli täysin odottamatta niin tiukka, että esimerkiksi Suomesta ja Ruotsista pääsisi taksonomian piiriin vain hyvin pieni osa metsätaloudesta. Valtaosa kestävästä ja ilmastotavoitteille tärkeästä metsätaloudesta rajautuisi taksonomian ulkopuolelle. Komissio päätyi tekemään politiikkaa säädösvalmistelussa, jonka pitäisi olla luonteeltaan teknistä.
Suomen hallitus on nyt vaikuttanut aktiivisesti komission taksonomiaehdotuksen korjaamiseksi ja ensimmäisiä merkkejä ymmärryksen avartumisesta on nähtävissä. Kiitos tästä päättäjillemme. Aktiivista ja ennakoivaa EU-edunvalvontaa tarvitaan jatkossa monella rintamalla. Nyt pitää varmistaa, että Suomen ääni kuuluu EU-pöydissä, myös pandemian varjoissa.
Teksti on julkaistu 8.2. Kymen Sanomissa
