Vesijalanjälki ohjaa kestävään vedenkäyttöön

Uutiset |

Vesijalanjälki tarkoittaa tuotteen koko elinkaaren aikana tarvitsemaa vesimäärää. Moni taho kehittelee vesijalanjäljen laskentaa, eikä yhteisiä laskentaperiaatteita vielä ole olemassa.

Tärkein vesijalanjälkeen liittyvä käsite on virtuaali- tai piilovesi, joka kuvaa hyödykkeen tuottamiseen tarvittavaa kokonaisvesimäärää. Käsite virtuaalivesi viittaa siihen, että valtaosa tuotannossa tarvittavasta vedestä ei sisälly valmiiseen tuotteeseen, vaan vesijalanjälki muodostuu tuotantoketjussa laskemalla yhteen jokaisen vaiheen vedenkäyttö.

Vesijalanjälki jakautuu siniseen, vihreään ja harmaaseen veteen. Sininen vesi tarkoittaa tuotannossa käytettävää pinta- ja pohjavettä, joka ei palaa samaan lähteeseen kuin mistä se otetaan. Vihreä vesi liittyy pääsääntöisesti kasvien tuotantoon, jossa se kuvaa kasvussa haihtuneen sadeveden määrää. Harmaa vesijalanjälki kuvaa vesistöön palautettua jätevettä. Koska Suomessa jätevedet puhdistetaan siten, että ne täyttävät ympäristövaatimukset, on harmaa vesijalanjälki pääosin nolla.

Vedenkäytön vaikutukset avainasemassa

Vesijalanjälki on melko uusi käsite, minkä vuoksi siihen liittyvät laskentaperiaatteet ovat vielä monilta osin keskeneräisiä.Tällä hetkellä vesijalanjälkilaskenta keskittyy hyvin paljon käytettyjen vesimäärien arvioimiseen. Jotta tuotteen valmistuksen vedenkäyttöä voitaisiin arvioida kattavammin, pitäisi käytettyjen määrien sijaan tarkastella vedenkäytön vaikutuksia. Esimerkiksi Suomessa, jossa vedestä ei ole pulaa, ei vedenkäyttö kerro tuotannon ympäristövaikutuksista.

Vesijalanjälkilaskennalle on kehitteillä standardi, joka valmistuttuaan luo yhteiset suuntaviivat laskennan toteuttamiselle. Ennen yhteisten pelisääntöjen valmistumista, laskentatavat vaihtelevat toimijoiden välillä eivätkä ole vertailukelpoisia.

Suomessa ei ole pulaa vedestä

Tuotteen vedenkäytön vaikutuksia arvioitaessa on tärkeää määritellä niin kutsutut vedenkäytön kriittiset pisteet. Ne ovat maantieteellisiä paikkoja, joissa muodostuu suuri osa tuotteen vesijalanjäljestä ja joissa samaan aikaan on pulaa vedestä. Kriittiset pisteet ovat niitä alueita, joissa on tärkeintä arvioida tuotannon vedenkäytön kestävyys. Jotta vedenkäytön globaaleja vaikutuksia voitaisiin pienentää, tulisi paljon vettä tuotannossaan kuluttavat tuotteet tuottaa siellä, missä vedenkäytön vaikutukset ovat pienimpiä.

Suomessa vesivaroja hyödynnetään kestävästi eli siten, ettei veden riittävyys vaarannu. Meillä on vesiensuojelussa pitkät perinteet ja lainsäädäntöä kehitetään jatkuvasti siten, että vesien tila edelleen paranisi. Toisin kuin monissa muissa maissa teollinen tuotanto ei kilpaile meillä juomavedestä.

Metsäteollisuus on tehostanut vedenkäyttöä

Viime vuosikymmenten aikana sellu- ja paperiteollisuuden vedenkäyttö on laskenut huomattavasti. Kun 70-luvulla sellutonnin valmistukseen tarvittiin 250 kuutiota vettä, selvitään nykyään 5-50 kuutiolla. Sanomalehtipaperin valmistuksessa vettä kuluu kymmenkunta kuutiota tonnia kohden. Vedenkäyttöä on saatu tehostettua muun muassa kehittämällä veden kierrätystä prosessin puhtaammista osista sellaisiin kohteisiin, joissa veden laatuvaatimukset ovat tuorevettä alhaisemmat. Sama vesilitra kiertää tehtaalla jopa 15 kertaa.

Lisätietoja antaa

Maija Heikkinen

Ympäristöasiantuntija

040 828 3012