Metsäteollisuudesta jätteitä yhä vähemmän

Uutiset |

Suomessa massa- ja paperiteollisuuden kaatopaikkajätteiden määrä on tuotantoon suhteutettuna laskenut yli 90 % vuodesta 1992. Jotta kaatopaikkajätteitä voitaisiin edelleen vähentää, tarvitaan muutoksia jätteiden hyötykäyttöä rajoittavaan lainsäädäntöön.

Kaatopaikkajätteiden määrä on laskenut voimakkaasti

Metsäteollisuus kehittää aktiivisesti sivutuotteidensa ja jätteidensä hyötykäyttöä. Kaatopaikkajätteiden määrä on saatu laskemaan kymmenesosaan 90-luvun alusta. Samana ajanjaksona massan ja paperin tuotanto on kasvanut. Tuotantoon suhteutettuna kaatopaikkajätteiden määrä on vähentynyt 93 prosenttia vuodesta 1992.

Kaatopaikalle sijoitettavien jätteiden väheneminen on tapahtunut pääosin ennen jäteveron kaltaisia taloudellisia ohjauskeinoja. Vuoden 2011 alusta teollisuuden kaatopaikoille laajennettu jätevero nostaa sekä kaatopaikkasijoittamisen että jätteiden hyötykäytön kustannuksia.

Käytännössä vaihtoehtoisen ratkaisun (kaatopaikka-sijoittaminen) hinta määrittää hyötykäytön hinnan silloin, kun hyödyntäjä on ulkopuolinen taho. Jätevero heikentää metsäteollisuusyritysten kilpailukykyä suhteessa esimerkiksi Ruotsiin, jossa metsäteollisuuden jätteistä ei makseta jäteveroa.

Jätteiden hyötykäytön edellytyksiä parannettava

Jäteveroa tehokkaampi keino metsäteollisuuden kaatopaikkajätteiden vähentämiseen on jätteiden hyötykäyttömahdollisuuksien parantaminen. Hyötykäyttöä rajoittavaa lainsäädäntöä on kehitettävä siten, ettei hyödyntämiseen soveltuvaa jätettä jouduta sijoittamaan kaatopaikoille. Jätteiden hyötykäytöllä säästetään luonnonvaroja ja vähennetään jätteiden kaatopaikkasijoittamista.

Suurimpia esteitä tuotannon sivuvirtojen hyödyntämiselle ovat olleet lupamenettelyn hitaus ja sivutuotteiden luokittelu jätteiksi. Voimassa oleva jätelaki voi järkevästi toteutettuna helpottaa jätteiden ja sivutuotteiden tuotteistamista.

Jatkossa sivutuotteet voidaan luokitella tuotteiksi eikä niiltä enää vaadita hyötykäyttöä hidastavaa jätteiden lupakäytäntöä. Sivutuotteet eivät ole jätettä missään vaiheessa, vaan niihin sovelletaan tuotteille kohdistuvia vaatimuksia, kuten REACH-velvoitteita.

Tuhkien hyötykäyttöä edistettävä

Uusiutuvan energian käytölle asetetut tavoitteet lisäävät syntyvän tuhkan määrää tulevaisuudessa. On pidettävä huoli, ettei lainsäädännöllä samaan aikaan turhaan rajoiteta tuhkan hyötykäyttöä esimerkiksi lannoitteena tai maarakentamisessa.

Tuhkalannoitusta rajoittavaan lainsäädäntöön tehtiin vuonna 2011 muutoksia, joilla tuhkien sisältämät ravinteet saadaan jatkossa entistä paremmin kierrätettyä lannoitteena takaisin metsiin.

Myös uusiomateriaalien maarakennuskäyttöä säätelevä lainsäädäntö on päivitettävä edistämään jätteiden hyötykäyttöä. Ongelmana on ollut hidas lupamenettely, jonka rinnalle luotu ilmoitusmenettely ei ole käytännössä toimiva. Imoitusmenettelyyn on tehtävä tarvittavat muutokset, jotta tuhkasta tulisi luonnon maa-aineksille kilpailukykyinen rakennusmateriaali maarakentamisessa. Myös muut metsäteollisuuden maarakentamiseen soveltuvat sivuvirrat kuten kuitu- ja siistausliete tulee ottaa maarakentamisen ilmoitusmenettelyn piiriin.

Sivutuotteet ja jätteet ovat arvokasta raaka-ainetta. Metsäteollisuuden jätejakeista lietteet hyödynnetään lähes sataprosenttisesti. Ne käytetään uudelleen joko energiana tai materiaalina. Metsäteollisuus on teollisuuden parhaimpia jätejakeiden hyödyntäjiä. Metsäteollisuus panostaa myös paljon prosessien materiaalitehokkuuden parantamiseen. Vähemmistä resursseista pyritään saamaan enemmän tuotteita.

Uusia käsittely- ja hyödyntämismenetelmiä tutkitaan

Jätteiden ja sivutuotteiden hyötykäytön tehostamista ja tuotteistamista tutkitaan metsäteollisuudessa laajasti. Tutkimuskohteita ovat mm. tuhkan hyötykäyttö rakennusteollisuudessa ja maarakentamisessa. Keski-Euroopassa tuhkaa käytetään merkittävästi betoniteollisuuden raaka-aineena.

Sivutuote- ja jätehyödyntäminen on vielä varsin uutta ja sitä tulee tutkia lisää. Jätteiden loppusijoittamisen vähentämiseksi on olennaista selvittää tuotannosta syntyvien jakeiden uudet käyttömahdollisuudet ja huolehtia siitä, että lainsäädäntö mahdollistaa niiden hyötykäytön. Lisäksi tarvitaan hyödyntämisketjun eri toimijoiden yhteistyötä.

 

Lisätietoja antaa

Maija Heikkinen

Ympäristöasiantuntija

040 828 3012