Yhteiskunta toimii sähköllä, mutta paljonko sitä saa tuottaa?

Tiedotteet |

Mitoittamalla sähkön tuotanto politiikan tarpeiden tai taantuman mukaan rajoitetaan teollisuuden tulevia investointimahdollisuuksia Suomessa, kirjoittavat Metsäteollisuus toimitusjohtaja Anne Brunila sekä energia- ja ympäristöjohtaja Stefan Sundman.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen nosti esiin energiapolitiikkamme keskeisen kysymyksen: Ydinvoimaa on rakennettava markkinaehtoisesti, teollisuuden investointina eikä merkittävää osaa energiantuotannosta saa perustaa valtion tukien varaan. Ydinenergia ja uusiutuva energia eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, vaan molempia tarvitaan päästöjen vähentämiseksi.

 

Suomessa on yritysten investoinnein ja pienillä julkisilla tuilla rakennettu monipuolinen ja tehokas sekä vähäpäästöinen energiantuotanto. Silti olemme hyvin riippuvaisia sähköntuonnista. Miksi tästä ei voisi pyristellä irti? Miksei Suomesta voisi viedä sähköä samaan tapaan kuin kännyköitä, koneita, laitteita tai paperia?

 

Sähkönkulutus ja talouskasvu ovat notkahtaneet samanaikaisesti, mikä ei tietenkään ole sattumaa. Pitkän aikavälin energiatarvetta ei pidä mitoittaa suhdannevaihteluiden perusteella. Alati sähköistyvä yhteiskunta jatkaa samaa kehitystä, mutta aiempaa pienemmin päästöin.

 

Sähkö valaisee, keittää, viihdyttää, valmistaa ruoan ja pesee vaatteet sekä kuljettaa tietoa, ihmisiä ja tavaroita. Liikenteen päästöjen ja öljyriippuvuuden vähentämiseksi sähköautot yleistyvät. Lämpöpumppujen töpseleitä kytketään pistorasioihin kiihtyvällä vauhdilla. Tietokoneet, taulutelevisiot ja muut kodin sähkölaitteet yleistyvät edelleen.

 

Kotitaloudet ja maatalous kuluttavat noin neljänneksen Suomessa käytetystä sähköstä. Niiden osuutta ei pidä väheksyä. Hehkulamppujen vaihto energiansäästölamppuihin ei pelasta maailmaa, mutta on yhtä tärkeää kuin muutkin toimet energian säästämiseksi. Myös teollisuus on Suomessa tunnetusti energiatehokasta ja kattavasti sitoutunut parantamaan energiatehokkuuttaan.

 

Hyvin moni suomalainen saa leipänsä, suoraan tai välillisesti, energiaintensiivisestä metsä-, metalli- ja kemianteollisuudesta. Tulevaisuuden investointeja suunniteltaessa energian saatavuudella kohtuuhintaan on näille aloille ratkaiseva merkitys. Metsäteollisuuden uusia tuotteitakaan ei tehdä ilman sähköä. Biojalostamo tarvitsee sähköä siinä missä paperitehdaskin. Sähkö on biodieselin toiseksi merkittävin tuotantopanos puuraaka-aineen jälkeen.

 

Paljonko sähköä sitten tarvitaan? Taloudellisessa taantumassa ja metsäteollisuuden rakennemuutoksessa yksittäisten tuotantolinjojen sulkeminen ei suoraan vähennä sähköntarvetta. Kilpailukykyisten tehtaiden tuotanto kasvaa ja kehittyy, mikäli muut tekijät sitä puoltavat. Ilman omaa merkittävää sähköntuotannon lisäystä tuontiriippuvuutemme kasvaa edelleen emmekä pääse vaikuttamaan tuontienergian hintaan.

 

Pitkän aikavälin kasvupotentiaalin turvaamiseksi tarvitaan riittävä sähkön- ja lämmöntuotanto. Muutoin niukkuus nostaa sen hintaa. Jo nyt Suomen haasteena ovat jatkuvasti kilpailijamaita nopeammin nousevat kustannukset. Edistämällä teollisuuden investointeja sähköntuotantoon luodaan tulevaisuuden toimintaedellytyksiä. Suomella pitää riittää virtaa, jotta vientiteollisuutemme on taantuman jälkeen voittajien eikä häviäjien joukossa.

 

Uutta sähköntuotantokapasiteettia tarvitaan myös korvaamaan vanhaa, ympäristösyistä käytöstä poistuvaa sähköntuotantoa. Uuden teknologian käyttöönottaminen antaa Suomelle mahdollisuuden pysyä kehityksen kärjessä ja huolehtia ympäristövastuusta itse. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat olleet metsäteollisuuden investoinnit bioenergiaan, jonka ansiosta olemme kestävästi tuotetun uusiutuvan energian kärkimaita.

 

Suomi ei voi ottaa sivustakatsojan roolia yhteiskunnan sähköntarpeen kasvaessa. Se olisi vastuuton teko. Nyt on oikea aika varautua tulevaan ja tehdä pitkän aikavälin ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sekä Suomen kilpailukyvyn ja energiaomavaraisuuden turvaamiseksi.

 

Anne Brunila

Toimitusjohtaja, Metsäteollisuus ry

 

Stefan Sundman

Energia- ja ympäristöjohtaja, Metsäteollisuus ry