Talousmetsien luonnonhoidolla parannetaan talousmetsien monimuotoisuutta

Tiedotteet |

Talousmetsien luonnonhoito on kiinteä osa nykyaikaista metsänhoitoa ja puunkorjuuta. Hyvän luonnonhoidon ansiosta talousmetsien monimuotoisuus on parantunut.

Talousmetsien luonnonhoidolla tarkoitetaan kaikkia niitä metsänhoidon menetelmiä, joilla voidaan turvata tai lisätä luonnon monimuotoisuutta talousmetsissä. Talousmetsien luonnonhoidolla haetaan myös luonnonmetsille tyypillisiä rakennepiirteitä.

Talousmetsien luonnonhoidon menetelmistä tavallisimpia ovat arvokkaiden elinympäristöjen ja lahopuun säästäminen sekä elävien säästöpuiden jättäminen, lehtipuun suosiminen ja kulotus. Myös vesiensuojelun toimenpiteet, maiseman ja kiinteiden muinaisjäännösten huomioon ottaminen sekä metsien virkistyskäytön edistäminen kuuluvat talousmetsien luonnonhoitoon.

Metsäteollisuus on panostanut merkittävästi talousmetsien monimuotoisuuden turvaamiseen kouluttamalla henkilöstöään ja koneyrittäjiä ympäristöasioissa sekä rahoittamalla metsien monimuotoisuustutkimusta, kuten Monimuotoisuuden tutkimusohjelma MOSSE:a. Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamismenetelmiä tulee jatkossakin kehittää alan toimijoiden yhteistyönä.

Talousmetsien luonnonhoito tärkeää monimuotoisuuden kannalta

Kiinnostus talousmetsien luonnonhoitoon heräsi 1990-luvulla, ja 2000-luvulla talousmetsien luonnonhoito on jo arkipäivää. Lajiston monimuotoisuus otetaan huomioon myös metsien sertifioinnissa. Koska valtaosa metsien eliölajeista ja niiden populaatioista elää talousmetsissä, metsien käsittely on monimuotoisuuden kannalta ratkaisevaa.

Viimeaikaisten tutkimusten perusteella uhanalaisten lajien oloja on kuitenkin talousmetsien luonnonhoidon seurauksena saatu parannettua ja lajien uhanalaistumistahti on saatu hidastumaan. Talousmetsien luonnonhoidon tulokset näkyvät maastossa hitaasti, koska vain pari prosenttia metsistä käsitellään vuosittain.

Arvokkaat elinympäristöt avainasemassa

Metsälaissa ja luonnonsuojelulaissa määritellään arvokkaat elinympäristöt, joiden ominaispiirteet tulee säilyttää metsänkäsittelyn yhteydessä. Uhanalaisten lajien on todettu keskittyvän näihin ympäristöstään selvästi poikkeaviin ympäristötyyppeihin, kuten lähteikköihin ja kosteikkoihin sekä luonnontilaisten purojen ja lampien reunamille, reheville soille ja jaloja lehtipuita kasvaviin lehtoihin.

Talousmetsien arvokkaat elinympäristöt kartoitetaan nykyisin hyvin, ja kohteet säästetään metsänkäsittelyn ulkopuolelle.

Suuri osa metsien uhanalaisista lajeista elää puun ja kuoren välissä

Yksi keskeisistä talousmetsien luonnonhoidon tavoitteista on järeän runkolahopuun lisääminen. Esimerkiksi uhanalaiset kovakuoriaiset ovat hyötyneet puunkorjuussa säästettävistä puista, etenkin järeistä haavoista. Myös käsittelyaloille jätetyistä elävistä säästöpuista muodostuu aikanaan lahopuuta. Säästöpuut keskitetään entistä useammin arvokkaiden elinympäristöjen ja muiden luontokohteiden yhteyteen, jolloin niiden ekologinen merkitys kasvaa.

Myös metsien kulotus on tehokas ja nopea keino parantaa uhanalaisten lajien elinolosuhteita. Jo pienialaiset kulotukset, kuten säästöpuuryhmien polttaminen, lisäävät lajiston monimuotoisuutta. Monet palanutta puuta tarvitsevat hyönteiset valtaavat kulotusalueen jo muutamassa päivässä, käävät ja muut sienet siirtyvät alueille myöhemmin. Mukana on usein myös uhanalaisia lajeja.

Talousmetsien luonnonhoidon lisäksi monimuotoisuuden vaalimiseen soveltuvat parhaiten vapaaehtoiset suojelukeinot

Suomessa on eniten Euroopassa tiukasti suojeltuja metsiä (9 % metsäalasta), mutta suojelualueet keskittyvät Pohjois-Suomeen. Etelä-Suomessa monimuotoisuuden turvaamiselle tarvitaan talousmetsien luonnonhoidon lisäksi vapaaehtoisia suojelukeinoja, sillä yksityishenkilöt omistavat noin 70 prosenttia Etelä-Suomen metsistä. Vapaaehtoisuuteen perustuvalla Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmalla METSOlla onkin jo saatu hyviä tuloksia aikaiseksi.

Lisätietoja antaa:
Suvi Raivio, luontoasiantuntija, biologi, FT,
Metsäteollisuus ry, puh. 09 132 6671