Lahopuu merkitys

Talousmetsien luonnonhoidolla on merkitystä – toimia kannattaa jatkaa ja tehostaa

Tiedotteet |

Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen ympäristökeskus (SYKE) ovat yhteishankkeessa tutkineet metsätalouskäytäntöjen vaikutuksia metsien monimuotoisuuteen. Tulosten mukaan talousmetsien luonnonhoidon toimet ovat oikeansuuntaisia ja niillä on positiivisia monimuotoisuusvaikutuksia. Metsien käytön ekologista kestävyyttä voidaan edelleen lisätä puuntuotannon ohella.

Luken ja SYKEn yhteisessä tutkimushankkeessa (2017–2019) selvitettiin, miten metsänkäsittelyssä ja suojelussa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet metsäluontoon. Lisäksi hankkeessa simuloitiin metsien kehitystä 50 vuoden päähän kahdella erilaisella luonnonhoidon ja hakkuiden tasolla. Talousmetsien luonnonhoidon vaikutuksia metsien monimuotoisuudelle tärkeisiin rakennepiirteisiin selvitettiin ensimmäistä kertaa näin laajasti Suomessa.

”Metsäluonnon monimuotoisuus luo perustan metsien kasvulle ja on siten metsien talouskäytön edellytys. Metsäteollisuuden tavoitteena on talousmetsien luonnonhoidon ja vapaaehtoisen suojelun avulla kääntää metsälajien uhanalaistumiskehitys laskuun. Luken ja SYKEn toteuttama tutkimushanke tuo lisää tietoa monimuotoisuuden turvaamiseen talousmetsissä”, kertoo kestävän kehityksen päällikkö Tiina Vuoristo Metsäteollisuus ry:stä.

Rakennepiirteissä positiivista kehitystä viime vuosikymmeninä

Metsien monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden kehitystä tarkasteltiin Valtakunnan metsien inventointi -aineistojen avulla. Kehitys rakennepiirteissä on ollut pääosin myönteistä 1980-luvulta nykypäivään. 1990-luvun loppupuolen muutokset metsälainsäädännössä ja metsänhoidon suosituksissa sekä metsäsertifioinnin käyttöönotto näkyvät muun muassa avohakkuualojen säästöpuiden merkittävänä lisääntymisenä ja lehtipuiden, etenkin haavan tilavuuden kasvuna metsämaisemassa. Myös suojeltujen alueiden pinta-ala on lisääntynyt.

”Muutokset osoittavat, että luonnonhoidon toimilla on positiivista vaikutusta metsien rakenteeseen. On kuitenkin huomattava, että Etelä-Suomessa vanhat, yli 120-vuotiaat metsät ovat vähentyneet 2000-luvulla ja niitä on nyt saman verran kuin 1980-luvun alussa. Pohjois-Suomessa vanhat metsät vähenivät 1900-luvun lopussa, mutta väheneminen on nyt pysähtynyt ”, kertoo johtava tutkija Kari T. Korhonen Lukesta.

Luonnonhoidon tehostamiseen on mahdollisuuksia

Metsien tulevaa kehitystä tarkasteltiin MELA-simuloinneilla (metsätalouden analyysi- ja suunnitteluohjelmisto) 50 vuoden päähän kahdella metsien käytön tasolla ja käsittelytavalla: tavanomaisen ja tehostetun luonnonhoidon käytännön mukaisesti. Skenaariotarkastelussa simuloituja tehostetun luonnonhoidon toimenpiteitä olivat 6 %:n osuuden metsämaasta (1,2 miljoonaa hehtaaria) jättäminen hakkuiden ulkopuolelle sekä metsänkäsittelyissä esimerkiksi sekapuustoisuuden suosiminen ja säästöpuiden järeyden kasvattaminen.

Simulointitulokset osoittivat, että tarkastellut metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeät rakennepiirteet kehittyvät pääasiassa suotuisasti 50 vuoden aikajaksolla. Suurimmalla hakkuutasolla Etelä-Suomen vanhat metsät kuitenkin aluksi edelleen vähentyivät, mutta palautuivat nykytasolle jakson loppupuolella. Myös lehtipuun määrä suurimmalla tarkastellulla hakkuutasolla laski hieman. Tehostetulla luonnonhoidolla parannetussa suurimman kestävän hakkuumahdollisuuden vaihtoehdossa kaikki tarkastellut rakennepiirteet kehittyvät suotuisasti.

Tehostetun luonnonhoidon toimien toteuttaminen tuotti simuloinnissa suurimmaksi puuntuotannollisesti kestäväksi vuotuiseksi hakkuutasoksi 78 miljoonaa kuutiometriä lähimmällä 10-vuotiskaudella (2015–2024) ja 87 miljoonaa kuutiometriä seuraavilla kausilla vuoteen 2065 asti. Jos metsää käsiteltiin tavanomaisen luonnonhoidon käytännöin, suurin puuntuotannollisesti kestävä vuosittainen hakkuutaso oli aluksi 86 miljoonaa kuutiometriä ja tarkastelujakson lopussa 92,5 miljoonaa kuutiometriä.

Avainbiotoopit ja säästöpuut tärkeitä epifyyttilajistolle

Osana tutkimushanketta toteutettiin kirjallisuuskatsaus talousmetsien luonnonhoidon keinojen vaikutuksista puunrungoilla ja oksilla eläviin epifyyttijäkäliin ja
-sammaliin. Tulosten perusteella metsien tärkeät elinympäristöt, niin kutsutut avainbiotoopit, ovat tärkeitä epifyyttilajiston esiintymisalueita. Merkittäviä toimia etenkin uhanalaisen ja vaateliaan epifyyttilajiston säilyttämiseksi ja lajistolle tärkeiden vanhojen puiden määrän kasvattamiseksi ovat avainbiotooppien rajaaminen laajemmiksi tai suojavyöhykkeiden käyttö avainbiotooppien ympärillä, säästöpuiden keskittäminen ja lisääminen sekä lehtisäästöpuiden, etenkin jalojen lehtipuiden, kasvattaminen ja lisääminen metsänkäsittelyn eri vaiheissa. Myös suojelualueilla tarvitaan toimenpiteitä muun muassa haavan uudistumisen varmistamiseksi ja haavasta riippuvaisen lajiston elinolosuhteiden parantamiseksi.

”Kokonaisuutena tutkimushankkeen tulokset osoittavat, että jo tiedossa ja käytössä olevat talousmetsien luonnonhoidon toimet ovat oikeansuuntaisia ja niillä on positiivisia monimuotoisuusvaikutuksia. Vaikutukset näkyvät etenkin uhanalaisessa ja vaateliaassa metsälajistossa kuitenkin viiveellä. Simulaatiotulosten mukaan käytössä olevia luonnonhoidon toimia on mahdollista merkittävästi tehostaa, metsien suojelua lisätä ja samanaikaisesti tuottaa puuta metsäteollisuuden tarpeisiin”, summaa projektipäällikkö Saija Kuusela SYKEstä.

Tutkimusta on rahoittanut metsäteollisuus. Hankeyhteistyö on osa Metsäteollisuus ry:n vuonna 2016 käynnistynyttä metsäympäristöohjelmaa, jonka tarkoituksena on edistää metsätalouden ekologista kestävyyttä.

Lisätietoja:

Tiina Vuoristo, Metsäteollisuus ry, tiina.vuoristo@forestindustries.fi, puh. 040 542 5365
Kari T. Korhonen, Luonnonvarakeskus, kari.t.korhonen@luke.fi, puh. 0295 323 030
Saija Kuusela, Suomen ympäristökeskus, saija.kuusela@ymparisto.fi, puh. 0295 251 647
Olli Salminen (MELA-simuloinnit), Luonnonvarakeskus, olli.salminen@luke.fi, puh. 0295 325 346