Suomessa mahdollisuus suojella metsiä monella eri tavalla

Tiedotteet |

Metsiä suojellaan Suomessa sekä lakisääteisesti että vapaaehtoisuuteen perustuen. Suomessa on suojeltu lähes 10 prosenttia metsien kokonaispinta-alasta. Lakisääteisiin suojelualueisiin kuuluvat luonnonpuistot, kansallispuistot sekä erilaisiin suojeluohjelmiin kuuluvat alueet.

Maanomistajan tärkein vapaaehtoisuuteen perustuva tapa suojella metsiä on METSO-ohjelma. Metsänomistaja voi suojella METSOn kriteerit täyttävän kohteen joko pysyvästi, määräaikaisesti tai kohteen luonnonarvoja voi lisätä erilaisin hoitokeinoin.

Valtio maksaa metsänomistajalle korvauksen kaikista suojeluvaihtoehdoista. METSO-ohjelmassa suojelu on mahdollista myös määräaikaisena sopimuksena, jonka jälkeen metsänomistaja saa päättää jatkokäytöstä.

Lakisääteisesti suojeltuja metsiä sisältyy paitsi luonnon- ja kansallispuistoihin, myös soidensuojeluohjelmaan, rantojensuojeluohjelmaan ja jopa lintuvesiensuojeluohjelmaan. Varsinaista metsien suojelua varten on säädetty vanhojen metsien suojeluohjelma ja lehtojensuojeluohjelma. Lisäksi erämaa-alueilla on paljon suojeltuja metsiä.

Viimeisimmän Metsäntutkimuslaitoksen tilaston mukaan Suomessa on suojeltu yhteensä 9,6 prosenttia metsien kokonaispinta-alasta. Jos mukaan lasketaan Suomen koko maapinta-ala, joka on joko suojeltu tai rajoitetussa metsätalouskäytössä, päädytään peräti 18,1 prosenttiin eli noin 4,7 miljoonaan hehtaariin.

Valtion metsiä hallinnoiva Metsähallitus voi tehdä omia päätöksiä metsiensä suojelusta. Metsähallituksen alue-ekologisessa suunnittelussa määritellään mm. ekologisia yhteyksiä, metson soidinpaikkoja sekä maisemakohteita ja virkistysmetsiä, joiden metsätalouskäyttöä rajoitetaan. Lisäksi metsäteollisuusyrityksillä on vastaavia kohteita omilla maillaan.

Metsäsertifioinnin kriteereissä määritellään metsäluonnon muita arvokkaita elinympäristöjä, joissa metsänkäyttöä on rajoitettu. Tällaisia ovat muun muassa rehevät lehtolaikut, jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät sekä vanhat metsiköt, jotka eivät täytä metsälain määritelmiä. Myös metsäsertifiointi perustuu vapaaehtoisuuteen.

Varovaiset hakkuut ovat mahdollisia metsälaissa ja luonnonsuojelulaissa määritellyissä elinympäristöissä

Lakisääteiseen suojeluun kuuluvat myös metsälaissa määritellyt erityisen tärkeät elinympäristöt, kuten pienialaiset lehdot, puronvarret, jyrkänteet ja rehevät korvet. Myös luonnonsuojelulaissa on määritelty metsäisiä luontotyyppejä, jotka tulee suojella silloin, kun ELY-keskus on määritellyt niiden rajat. Luonnonsuojelulain mukaisia suojeltavia luontotyyppejä ovat mm. jalopuumetsiköt, pähkinäpensaslehdot ja tervaleppäkorvet. Sekä metsälain että luonnonsuojelulain määrittelemissä kohteissa on mahdollista tehdä varovaisia hakkuita ja hoitotoimia niin, etteivät niiden ominaispiirteet vaarannu.

Lisätietoja: Suvi Raivio, luontoasiantuntija, puh. 09 132 6671