Suomen uhanalaiset lajit lisääntyneet

Tiedotteet |

Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen julkaiseman Suomen uhanalaisia lajeja koskevan arvion mukaan Suomessa on uhanalaisia metsälajeja 814, joista myönteistä kehitystä on tapahtunut 81 lajilla.

Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen julkaiseman Suomen uhanalaisia lajeja koskevan arvion mukaan Suomessa on 2247 uhanalaista lajia eli 10,5 prosenttia arvioiduista lajeista. Uhanalaisia metsälajeja on 814, joista myönteistä kehitystä on tapahtunut 81 lajilla. Näistä puolet on kovakuoriaisia, jotka ovat hyötyneet mm. hakkuille jätetyistä säästöpuista.

 

Arvioinnissa mukana olevista lajeista (yhteensä 21 400 lajia) valtaosa on hyönteisiä, sieniä ja jäkäliä.

 

Metsät, etenkin lehdot, ovat tärkeitä uhanalaisten lajien elinympäristöjä, mutta myös erilaisissa lähinnä perinteisen maatalouden aikaansaamissa perinne- ja kulttuuriympäristöissä sekä rannoilla ja tuntureilla on paljon uhanalaisia lajeja.

 

Uhanalaiset otetaan huomioon metsien käsittelyssä

 

Nykyisissä metsänkäsittelymenetelmissä ja metsäsertifioinnissa otetaan uhanalaiset lajit huomioon. Säästöpuiden ja lahopuiden jättäminen, kulotus sekä lehtipuiden suosiminen lisäävät uhanalaisten lajien elinympäristöjä. Viranomaispäätöksellä suojellut kohteet jätetään luonnollisesti hakkuiden ulkopuolelle.

 

Metsässä elävien uhanalaisten lajien esiintymätiedot Suomen ympäristökeskuksen tietokannasta saadaan aiempaa helpommin metsätalouden toimijoiden käyttöön metsä- ja ympäristöhallinnon yhteishankkeen tuloksena. Näin uhanalaisten metsälajien huomioon ottaminen metsänkäsittelyjen yhteydessä tehostuu entisestään, koska lajien esiintymät ovat selvillä jo suunnitteluvaiheessa.

 

Uhanalaisuuden määrittely on muuttunut vuosien varrella

 

Suomen ensimmäinen lajien uhanalaisarviointi julkaistiin vuonna 1986. Sen jälkeiset arvioinnit ovat valmistuneet vuosina 1991, 2000 ja nyt 2010.

 

1980- ja 1990-luvuilla tehdyissä arvioinneissa uhanalaiseksi määriteltiin laji, jonka säilymistä ihmisen toiminta uhkasi joko suoraan (vaino, metsästys) tai välillisesti elinympäristöjen muutoksen kautta.

 

Sen sijaan myöhemmissä arvioinneissa on käytetty kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n (International Union for Conservation of Nature) uhanalaisuuden kriteerejä, jotka ovat huomattavasti monimutkaisempia kuin aiempi määritelmä. Myös IUCN:n kriteerit ovat muuttuneet ja tarkentuneet, mikä vaikeuttaa arviointien vertailua.

 

IUCN:n kriteereitä käytetään kaikissa maissa, joissa uhanalaisarviointeja tehdään. Kriteerit perustuvat lajin kannan ja sen levinneisyys- tai esiintymisalueen kokoon ja niiden muutoksiin. Sen sijaan ihmisen toimintaa ei enää katsota uhanalaisuuden edellytykseksi, vaan perusteena on lajin häviämistodennäköisyys. Siten esimerkiksi laji, jonka kanta on luonnostaan pieni tai esiintymisalue suppea, voi olla uhanalainen.

 

Uhanalaisuuden aste vaihtelee

 

Uhanalaiset lajit jaetaan vaarantuneisiin, erittäin uhanalaisiin ja äärimmäisen uhanalaisiin lajeihin. Vuosien 1986 ja 1991 arvioinneissa silmälläpidettävät lajit laskettiin uhanalaisiin, mutta ei enää myöhemmissä arvioinneissa. Kullekin uhanalaisluokalle on määritelty omat kriteerinsä mm. kannan koon ja siinä tapahtuvien muutosten perusteella. Mitä nopeammin ja voimakkaammin lajin kanta pienenee, sitä uhanalaisempi se on.

 

Myös levinneisyys ratkaisee

 

Myös levinneisyys- tai esiintymisalueen laajuuden ja niihin liittyvien muutosten perusteella lajeja voidaan luokitella uhanalaisiksi. Levinneisyysalueella tarkoitetaan lajin levinneisyyden ääripisteiden muodostamaa aluetta. Esiintymisalue käsittää lajin asuttamat alueet levinneisyysalueen sisällä. Mitä pienempi lajin levinneisyys- tai esiintymisalue on, sitä suurempi sen todennäköisyys hävitä ja sitä uhanalaisempi laji on.

 

Lisätietoja antavat:

Biologi, FT Suvi Raivio, luontoasiantuntija,
Metsäteollisuus ry, puh 09 – 132 6671

MMT Antti Otsamo, kestävän metsätalouden päällikkö, Metsäteollisuus ry, puh. 09 – 132 6679