Suomen metsien käytöstä ja hoidosta päätetään yhteistuumin

Tiedotteet |

Demokratia toimii Suomen metsätaloudessa tavalla, josta muut maat ottavat esimerkkiä. Parasta aikaa työn alla olevan, vuoteen 2015 asti yltävän kansallisen metsäohjelman tarkistuksen valmisteluun osallistuvat niin metsänomistajien, puuta metsästä korjaavien ja jalostavien yritysten, alan työntekijöiden, seitsemän eri ministeriön, metsäntutkimuksen, valtion metsiä hoitavan Metsähallituksen, metsästäjien, partiolaisten kuin luonnonsuojelijoita edustavien järjestöjenkin edustajat. Samojen ryhmien edustajat osallistuvat myös alueellisten metsäohjelmien suunnitteluun, toteutukseen ja valvontaan. Sen jälkeen kun metsäneuvosto on käsitellyt kansallisen ohjelman, se viedään maan hallitukselle. Parhaillaan työn alla oleva metsäohjelma muodostanee keväällä 2007 muodostettavan uuden hallituksen metsäpolitiikan perustan.

Suomen metsien hoidosta on tehty valtakunnalliset suunnitelmat 1960-luvulta lähtien. Metsäpolitiikasta, -strategiasta ja metsän käytöstä sekä hoidosta sovitaan yhteistuumin eri sidosryhmien tarpeet ja tavoitteet huomioon ottaen. Kansallisten ja alueellisten metsäohjelmien valmisteluun ja toteutuksen seurantaan osallistuvat kansalaisten lisäksi myös luonnonsuojelujärjestöjen edustajat.

Viime kädessä metsien taloudellisesta, ekologisesta ja sosiaalisesta käytöstä päättää Suomen hallitus eri sidosryhmien nimeämistä edustajista kootun metsäneuvoston käsittelyn jälkeen. Päävastuu kansallisesta metsäohjelmasta on maa- ja metsätalousministeriöllä, jonka ministeri johtaa puhetta metsäneuvostossa. Alueellisten metsäohjelmien suunnittelusta ja käytäntöön viemisestä vastaavat ministeriön alaiset 13 metsäkeskusta alueellisten metsäneuvostojen tukemina. 

Neljä kertaa vuodessa kokoontuva metsäneuvosto on ennen kaikkea keskustelufoorumi, joka toimii samalla julkisen ja yksityisen sektorin välisenä siltana. Se myös seuraa ja ohjaa metsäohjelman toteutumista sekä edistää eri hallinnonalojen yhteistoimintaa metsäasioissa.

Niin kansallisia kuin alueellisiakin metsäohjelmia kehitetään kaiken aikaa arviointien ja tutkimusten sekä ajan vaatimusten mukaan. Alueelliset metsäohjelmat helpottavat osaltaan kansallisen metsäohjelman tarkistamista ja uudistamista, kun koko Suomen kattavaa ja ajan tasalla olevaa tietoa on jatkuvasti saatavilla. Vastavuoroisesti alueellisten ohjelmien kautta toteutetaan valtioneuvoston kansallisia linjauksia.

Jatkuvassa muutoksessa

Metsäneuvoston pääsihteeri Marja Kokkonen maa- ja metsätalousministeriöstä toteaa kansallisen ja alueellisten metsäohjelmien elävän jatkuvassa muutoksessa.  Ohjelmat vanhenevat aiempaa nopeammin ja samalla tarve kattavimmista ja yksityiskohtaisemmista ohjelmista lisääntyy. ”Toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset ohjaavat metsän käyttöä. Viime aikoina ympäristön ja globalisaation näkökulmat ovat saaneet merkittävän roolin.”

Alueelliset metsäohjelmat tehdään ja toteutetaan vuonna 1997 uudistetun metsälain mukaan. Ne eivät yksinomaan ohjaa alueen metsien käyttöä ja suojelua vaan vaikuttavat varsin yksityiskohtaisesti koko metsäsektorin toimintaan. ”Metsien talous- ja virkistyskäyttö sekä hoito, alan työllisyyden ja yritystoiminnan toimintaedellytysten vaaliminen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden lisääminen otetaan huomioon samalla tavoin kuin kansallisessakin ohjelmassa”, Kokkonen esittelee.

Myös alueellisten metsäohjelmien laadinnassa käytetään hyväksi verkostoja ja toimitaan yhteistyössä kyseisen alueen paikallisten organisaatioiden ja viranomaisten kanssa. Asukkaidenkin ääni kuuluu, heille järjestetään valmisteluvaiheessa kuulemistilaisuuksia. Kansalaiset vaikuttavat metsäasioihin myös lehdistössä ja internetissä käytävän keskustelun avulla. ”Koska ihmisillä on laissa säädetty ’jokamiehenoikeus’ sienestää ja marjastaa sekä samoilla ilman lupaa kenen metsässä tahansa, kiinnostavat metsäasiat suomalaisia. Metsästykseen, tulentekoon ja moottoriajoneuvoilla metsässä ajamiseen kuitenkin tarvitaan maanomistajan lupa”, Kokkonen muistuttaa. ”Sekin tosiasia, että suomalaisten taloudellinen hyvinvointi on perinteisesti perustunut metsään, pitää myös yllä laajaa keskustelua.”

Myönteinen yhteistyöhenki

Valtakunnallisen ja alueellisten metsäneuvostojen sekä niiden työryhmien työhön osallistuu useita satoja henkilöitä.  Sen lisäksi, että metsäohjelmien toteutumista seurataan, niillä on myös tulostavoitteet. ”Metsäohjelmille on asetettu vaikuttavuustavoitteet, joihin usein vielä lisätään paikallisia tavoitteita. Esimerkiksi metsän monimuotoisuuden kehityksen seuraaminen, samoin metsien virkistyskäytön, kotimaisen puun käytön ja työllisyyden kehityksen seuraaminen sisältyvät kaikkiin ohjelmiin”, Kokkonen luettelee.

Ajankohtainen esimerkki kansallisen metsäohjelman toteutuksesta on Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO, jonka avulla metsien monimuotoisuus pyritään varmistamaan. Erilaisia metsänomistajan vapaaehtoisuuteen perustuvia suojelukeinoja kokeillaan parasta aikaa pääosin yksityisten henkilöiden omistamissa Etelä-Suomen metsissä, koska vapaaehtoisin toimin voidaan usein edetä nopeammin. ”Pilottien käynnistämiselle eri puolilla Suomea on ollut hyvät edellytykset. Alueilla on valmiina myönteinen yhteistyöhenki, jonka avulla ongelmiin haetaan ratkaisuja. Järjestelmän avulla on myös helppo siirtää hyväksi havaittuja kokemuksia alueelta toiselle”, Kokkonen kertoo.

Raportti sidosryhmien osallistamisesta julkaistu hiljattain

Maa- ja metsätalousministeriön toimittamassa raportissa tarkastellaan viittä keskeistä metsien käyttöön ja suojeluun liittyvää prosessia, jotka olivat käynnissä Suomessa vuonna 2005. Raportissa kuvataan prosessien eri vaiheet sekä miten eri sidosryhmät ovat niihin osallistuneet. Tarkasteltavat prosessit ovat 1) Natura 2000 -verkosto ja osallistuminen, 2) Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO, 3) valtion metsien ohjaus- ja suunnittelujärjestelmä, 4) metsä- ja porotalouden yhteensovittaminen Ylä-Lapin valtion mailla ja 5) Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelun kehittäminen.

Koko raportti on luettavana Maa- ja metsätalousministeriön kotisivuilla:

Metsien suojelun osallistavat prosessit Suomessa (pdf,1M)