Selvitys Suomen luontotyyppien uhanalaisuudesta ei sovellu toimenpideohjelmien pohjaksi

Tiedotteet |

Arviointikriteereinä käytettiin luontotyypin pinta-alan vähenemistä ja luontotyypin laadun muutosta. Viimeisen 50 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia arvioitiin joko olemassa olevan aineiston ja/tai asiantuntijoiden oman arvion perusteella.

Luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi perustu IUCN:n (International Union for Conservation of

Nature) alun perin lajien uhanalaisuuden arviointimenetelmään ja luokitteluun. Arviointikriteereinä käytettiin luontotyypin pinta-alan vähenemistä ja luontotyypin laadun muutosta. Viimeisen 50 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia arvioitiin joko olemassa olevan aineiston ja/tai asiantuntijoiden oman arvion perusteella.

 

Vertailukohtana täydellinen luonnontila

 

Koska vertailukohtana on täydellinen luonnontila, on uhanalaisten luontotyyppien suuri osuus itsestään

selvää. Ihminen on vaikuttanut elinympäristöönsä jo olemassaolonsa alusta lähtien, siis tuhansia vuosia.

Kaikki metsänkäsittely kulotusta ja ennallistamista lukuun ottamatta vähentävät luonnontilaa ja heikentävät luontotyypin laatua.

 

Täydellisen luonnontilan käyttö vertailukohteena on kyseenalaista, koska tällä tavoin uhanalaisten luontotyyppien osuus nousee kohtuuttoman suureksi – jopa huomattavasti suuremmaksi kuin uhanalaisten lajien osuus. Näin voimakkaan elinympäristöjen uhanalaistumisen tulisi tarkoittaa sitä, että suurin osa Suomen metsälajeista olisi uhanalaisia. Näin ei kuitenkaan ole.

 

Käsittelyistä huolimatta talousmetsissä on jäljellä alkuperäiset puulajit ja suurin osa metsissä elävästä lajistosta

 

Vaikka metsistä puuttuukin osa luonnonprosesseista, nykyisillä käsittelymenetelmillä (avainbiotooppien

säästäminen, kulotus, lahopuun ja säästöpuiden jättäminen, lehtipuiden suosiminen) pystytään niitä osittain korvaamaan. Muun muassa MOSSE- ja PUTTE -tutkimusohjelmien tulosten perusteella nämä menetelmät  lisäävät selvästi alkuperäisen metsälajiston elinmahdollisuuksia talousmetsissä.