Sellu ja keräyspaperi rajattava REACHin ulkopuolelle

Tiedotteet |

EU:n REACH-asetuksen tavoite on lisätä tietoa kemikaaleista ja niiden vaikutuksista ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Metsäteollisuus pitää tätä tavoitetta hyvänä ja kannatettavana. Metsäteollisuus toivoo kuitenkin mahdollisimman selkeää ja toimivaa asetusta, jotta hyvät ympäristö- ja terveystavoitteet saavutetaan, ilman että teollisuuden kilpailukyky heikentyy. REACH-ehdotus onkin selkeytynyt käsittelyn edetessä.

Metsäteollisuudelle on tärkeää, että sen raaka-aineet sellu ja keräyspaperi rajataan selkeästi REACHin ulkopuolelle. Metsäteollisuus käyttää Suomessa vuosittain kemikaaliksi luokiteltavia aineita noin 1,2 miljardin euron arvosta. Noin 75 % näistä on vaarattomia luonnonaineita savea, talkkia ja liitua. Metsäteollisuuden tavoitteena on, että ympäristöturvallisuudesta ei tingitä, vaikka kustannustehokkuuden tärkeyttä korostetaankin.

REACH-ehdotuksella on metsäteollisuudelle merkittäviä kustannusvaikutuksia. Asetusehdotus aiheuttaa paineita kemikaalien hintojen nousuun, pienivolyymisten ja erikoiskemikaalien saatavuuden heikentymistä sekä uusien tuotteiden markkinoille tulon pitkittymistä. Maailmanmarkkinoilla toimiva metsäteollisuusyritys ei voi lisätä näitä kustannuksia tuotteidensa hintoihin.

REACH-ehdotuksessa ensinnäkin ongelmallista on se, että sen määritelmät eivät sovellu luonnonaineille ja aiheuttavat tulkintavaikeuksia. Iso-Britannian kompromissipaperissa luonnonaineen määritelmä ei kata sellua. Selkeintä olisi, että sellu rajattaisiin pois REACHin soveltamisalasta. Toinen mahdollisuus olisi se, että luonnonaineen määritelmää tarkistetaan.

Toiseksi, keräyspaperi on metsäteollisuudelle tärkeä raaka-aine, ja sen käytön jatkuminen on turvattava REACH-asetuksessa. Näyttää siltä, että jätteet tullaan rajaamaan pois soveltamisalasta, mutta määräykset tuotteiden sisältämille aineille koskisivat keräyspaperia sisältäviä tuotteita. Keräyspaperin osalta kysymys on siitä, että REACHin keskeinen periaate eli tiedonkulku toimitusketjussa katkeaa kuluttajan kohdalla. Komission alkuperäisen ehdotuksen määräykset olivat tältä osin tulkinnanvaraiset ja vaikeat käytännössä toteuttaa.

Kolmanneksi on tärkeää, että tuotteiden sisältämille aineiden ilmoitusvelvollisuudelle asetetaan pitoisuusraja 0,1 %, kuten Iso-Britannian kompromissipaperissa ehdotetaan. Lisäksi ilmoitusvelvollisuus ehdotetaan rajattavaksi vain lupamenettelyn piiriin joutuviin aineisiin.

Lisätietoja:

DI Veera Eskelin, kehityspäällikkö, Metsäteollisuus ry
Puh. 040-561 6638, etunimi.sukunimi@forestindustries.fi