Puheenjohtaja Pekka Laaksonen kevätkokouksessa 29.4.2005: Missä on Suomen paperiteollisuus 2015?

Tiedotteet |

Metsäteollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja, johtaja Pekka Laaksonen, Stora Enso Oyj, Metsäteollisuus ry:n kevätkokouksessa Helsingissä 29.4.2005:

Me Suomessa olemme ylpeitä konsensusyhteiskunnastamme. Kolmikannaksi kutsutun järjestelmän puitteissa olemme rakentaneet sangen vauraan ja hyvinvoivan talouden maailmankolkkaan, jossa luonnolliset edellytykset ihmisen elämälle ovat perin niukat. Saavutus on upea.

Maailma muuttuu kuitenkin jatkuvasti. Minkälaiset vaatteet kolmikanta-keisarilla on päällään tulevaa ilmastonmuutosta ajatellen? Jos haluamme, että hyvinvointi Suomessa lisääntyy vastaisuudessakin, meidän kannattaa alkajaisiksi henkisesti hyväksyä muutamia luonnollisia asioita. Seuraavassa puoli tusinaa esimerkkejä:

– palkkaa maksetaan vain tehdystä työstä
– palkkaa korotetaan teollisuudessa vain syntyneen lisäarvon vuoksi
– palkkaa korotetaan vain lisäarvoa tuottaneille
– samasta työstä tulee maksaa samaa palkkaa
– kun menee hyvin, pitää koko porukan hyötyä siitä
– kun menee huonosti, joutuu koko porukka osallistumaan talkoisiin

Ennemmin tai myöhemmin luonnolliset asiat tulevat joka tapauksessa osaksi arkipäiväämme. Kuinka hankalan kaavan kautta näin käy, on vain meistä itsestämme kiinni. Kauanko haluamme, että korkea työttömyys jatkuu maassamme?

Suomalaiset sellu- ja paperitehtaat menestyvät jatkossa, mikäli mm. yllä mainitut luonnolliset asiat tulevat nopeasti osaksi työehtosopimus-järjestelmäämme. Tämä on se rakennemuutos, jonka edessä kansakuntamme näyttää turvautuvan vanhaan ja koettuun lehmänkauppamalliin: kaikille saman verran ja ahneimmille vähän enemmän. Ongelmamme on, että lehmänkauppamalli toimii ainoastaan talouden kasvaessa vauhdikkaasti ja valuuttakurssikortin ollessa takataskussa. Nämä ajat ovat metsäteollisuudessa ohi.

Vuosituhannen vaihde jää historiaan Suomen paperiteollisuuden käännekohtana. Menestysstrategiamme viime vuosisadan jälkipuoliskolla perustui tuotannon määrän ja jalostusasteen jatkuvaan nostamiseen. Tälle strategialle ei ole enää luontaisia edellytyksiä: Suomen metsät eivät kykene tuottamaan riittävästi lisäraaka-ainetta entisen kasvuvauhdin ylläpitämiseen.
Kasvu voi perustua vain jalostusasteen nostoon. Tämä on kova haaste, kun Suomen teollisuuden jalostusaste on jo nyt alan korkeimpia maailmassa. Tuottavuuden parantaminen ilman perinteisiä suurinvestointeja nousee näissä oloissa keskeisimmäksi keinoksi ylläpitää paperiteollisuutta Suomessa edes nykytasolla. Nyt tarvitaan uudet, reilut pelisäännöt.

Valitettavasti olemme entisten sopimusten ansassa. Metsäteollisuutemme pääomantuotolla mitattava kannattavuus on painunut jo alle 90-luvun laman tason. Siitä huolimatta maksaa työ, joka ei liity paperinvalmistukseen, usein kaksi kertaa enemmän paperitehtaalla kuin muualla Suomessa. Siitä huolimatta juhannuksena ja jouluna vain vartijat ja korjausmiehet saavat olla paperitehtailla töissä. Siitä huolimatta palkankorotuksia vaaditaan kaikille niillekin, joilla ei ole osaa eikä arpaa palkankorotuksen perusteeseen. Kaikki tämä, koska niin on aikoinaan sovittu. Tämänlaista sopimusta ei ole enää varaa uusia. Se olisi vastuutonta, kun tiedetään, minkälaisissa olosuhteissa kilpailua on viime vuodet käyty ja lähivuosikymmeninä tullaan käymään.

Uuden sopimuksen ytimen tulee siis olla yllämainituissa luonnollisissa asioissa. Haaste ei ole pieni, sillä rakennemuutos ei kohtele kaikkia ihmisiä samalla tavalla. Toiset hyötyvät ja toisten suhteellinen asema heikkenee.  Velvollisuutemme on yrittää tehdä uudesta sopimuksesta reilu myös niiden näkökulmasta, jotka kokevat jotain menettävänsä.

SAK:n Lauri Ihalainen ehdotti noin vuosi sitten, että yritysten tulos voisi vaikuttaa enemmän palkansaajien kokonaisansioihin. Uskon, että reilut ratkaisut löytyvät tältä Ihalaisen viitoittamalta suunnalta. Ennen kuin voidaan mitään jakaa, on kuitenkin luotava jaettavaa. Karhu on kaadettava ennen peijaisia.

Julkisuudessa ihmetellään usein paperityöntekijöiden korkeita palkkoja verrattuna sairaanhoitajiin ja opettajiin. Tässä suhteessa markkinatalous tulee aina olemaan epäoikeudenmukainen. Vaikka kaikki työ on inhimillisesti tarkastellen samanarvoista, siitä maksettava hinta perustuu myös tulevaisuudessa muihinkin syihin kuin oikeudenmukaisuuteen.

Oikeudenmukaisuutta voi markkinatalousjärjestelmässä tavoitella omaehtoisimmin ryhtymällä itse yrittäjäksi ja toteuttamalla omasta mielestään oikeudenmukaista hinnoittelua niin myynti- kuin ostotoiminnassa, mukaan lukien palkat. Tähän on jokaisella suomalaisella mahdollisuus ja perustuslaillinen oikeus.

Suomalaisen paperityöntekijän palkka tulee sen sijaan vastaisuudessakin riippumaan siitä, paljonko ulkomailla olevat asiakkaat ovat paperista valmiita maksamaan. Töitä riittää vain kilpailukykyisille tehtaille.

Suomi ei ole ainoa maa, missä joudun toimimaan näiden asioiden parissa.  Päätyössäni olen tekemisissä vastaavien kysymysten kanssa myös kovimmissa kilpailijamaissamme Amerikassa, Ruotsissa ja Saksassa.  Kaikkialla on yksi yhteinen huoli: miten juuri me pärjäisimme parhaiten? 

Rakennemuutokset vievät paljon aikaa. Vuonna 1789 alkoi Ranskan vallankumous, mutta Eurooppa rauhoittui vasta 1815. Kaksisataa vuotta myöhemmin vuonna 1989 käynnistyi Saksan yhdistyminen. Eiköhän historia sen verran toista itseään, että 2015 tiedämme, jäikö Suomen metsäteollisuus tässä meneillään olevassa muutoksessa voittajien vai häviäjien leiriin. Minä toivon, että toimisimme täällä Suomessa kerrankin ajoissa, eikä vasta talon jo palaessa.

Pekka Laaksonen