Liito-oravalle sopivia elinympäristöjä on tulevaisuudessa entistä enemmän

Tiedotteet |

Tutkimushankkeen perusteella vaikuttaa siltä, että tulevaisuudessa liito-oravalle kelvollisia elinympäristöjä on entistä enemmän.

Liito-orava esiintyy EU:n alueella vain Suomessa ja Virossa ja se on meillä uhanalainen laji. Metsäntutkimuslaitos ja Helsingin yliopiston Eläinmuseo ovat yhteistyönä toteuttaneet hankkeen ”Liito-oravan elinympäristöt Etelä-Suomessa ja niiden kehittyminen eri hakkuuskenaarioissa 2005 – 2055”. Tutkimushankkeen perusteella vaikuttaa siltä, että tulevaisuudessa liito-oravalle kelvollisia elinympäristöjä on entistä enemmän kaikissa mallinnetuissa hakkuuskenaarioissa.

Talousmetsien luonnonhoidon menetelmät tuntuvat siis toimivat käytännössä. Sen sijaan liito-oravan kannan kehitys on edelleen laskeva. Vasta vuosien kuluttua nähdään, kääntyykö se mahdollisesti nousuun viiveen jälkeen. Tutkijoiden mukaan kannan seurantaa tulisi jatkaa samoilla alueilla ja menetelmillä.

Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan Keski-Suomen ympäristökeskuksen rajaamilla kohteilla ja vastaavilla verrokkialueilla ei havaittu eroja liito-oravan säilymisessä lyhyellä aikavälillä. Kaikilla tutkituilla alueilla liito-oravan liikkumismahdollisuudet ympäröiville alueille olivat hyviä. Tämäkin tutkimus tulisi toistaa muutaman vuoden kuluttua, jotta saataisiin selville rajauspäätösten pidempiaikaiset vaikutukset liito-oravan selviytymiseen alueilla.

1.7.2009 on astunut voimaan EU:n ympäristövastuudirektiivi, jonka mukaan luontovahingon aiheuttaminen voi johtaa korjaamis- tai korvaamisvastuuseen. Luontovahinko voi syntyä, mikäli aiheutuu suotuisan suojelutason kannalta merkittävä haitallinen vaikutus Natura 2000 -verkostoon tai luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien, kuten liito-oravan, lisääntymis- tai levähdyspaikalle.

Liito-oravan suotuisa suojelutaso on saavutettavissa metsätalouden toimijoiden, viranomaisten ja tutkijoiden yhteistyöllä. Liito-oravalle sopivien elinympäristöjen mallintamisessa on kuitenkin paljon epävarmuustekijöitä. Liito-oravan kannasta ja sen muutoksista tarvittaisiin lisää tietoa. Myös lajien uhkatekijöiden määrittämiseen tulisi jatkotutkimuksissa panostaa.

Jotta metsänomistajien positiivinen asenne suojeluun säilyy, ei vapaaehtoinen suojelu saa myöhemmin muuttua lakiperusteiseksi pakkosuojeluksi. Sen sijaan vapaaehtoisista toimista ja lakiperusteisista suojelumenetelmistä tulisi muodostaa toimiva kokonaisuus.

Lisätietoja:
Suvi Raivio, luontoasiantuntija, FT
Puhelin: 09 132 6671