Liito-orava – metsänsuojelun symboli

Tiedotteet |

Söpö ja suurisilmäinen liito-orava on yöeläjä, jota näkee harvoin. Liito-orava on uhanalainen, vaarantunut laji, koska kannan on havaittu pienenevän Suomessa ja samalla koko Euroopassa. Suomi ja Viro ovat ainoat EU-maat, joissa lajia varmuudella esiintyy.

Sen sijaan maailmanlaajuisesti liito-orava on elinvoimainen laji, koska sen esiintymisalue on laaja, Suomesta Tyynenmeren rannikolle ja Korean niemimaalle saakka.

Liito-orava asustaa varttuneissa kuusivaltaisissa havumetsissä, joissa on lehtipuusekoitusta, etenkin haapaa, koivua ja leppää. Vanhat kuuset tarjoavat tärkeitä suojapaikkoja pedoilta, kuten pöllöiltä, haukoilta ja näädiltä. 

Lisääntymis- ja levähdyspaikat säästetään

Suomessa liito-oravan kanta on tihein juuri Etelä-Suomessa, missä metsien talouskäytöllä on pisimmät perinteet. Metsänhoidon ohjeiden mukaan uudistushakkuissa säilytetään liito-oravan kulkuyhteydet eikä lisääntymis- ja levähdyspaikkoja raivata, hakata, eikä maanpintaa käsitellä. Hakkuualue suunnitellaan siten, että lisääntymis- ja levähdyspaikka sijoittuu alueen reunaan. Uudistusalueelle jätetään sopivin välimatkoin liito-oravan liikkumiseen ja suojautumiseen sopivia puita, joiden myrskynkestävyyteen tulee kiinnittää huomiota. Myös harvennushakkuissa säästetään liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan kolopuut sekä sopivat ravinto- ja suojapuut.


Miten liito-oravan tunnistaa?

Liito-oravan turkki on selkäpuolelta harmaa ja vatsapuolelta vaalea. Se on alle 20 cm pitkä, litteä häntä on lisäksi noin 10 – 15 cm. "Lentävä rukkanen" kuvaa yllättävän hyvin liito-oravan olemusta. Liito-oravan etu- ja takajalkojen välissä on nahkapoimu, jonka varassa eläin liitää puusta toiseen, parhaimmillaan kymmeniä metrejä. Maassa se liikkuu harvoin, eikä se kovin mielellään ylitä aukeita alueita. Vanhojen haapojen ja kuusten juurilta löytyvät kellanruskeat, riisinjyvän kokoiset papanat paljastavat lajin olemassaolon helpoimmin.

Liito-orava syö puiden norkkoja ja silmuja, kesällä enimmäkseen lehtipuiden lehtiä. Pesänsä se tekee useimmiten tikan kovertamaan koloon tai pönttöön, joskus myös oravan vanhaan risupesään. Pesiminen esimerkiksi kesämökin tai ulkorakennuksen vintillä tai muussa kolossa ei ole myöskään aivan tavatonta.

Liito-oravalajeja asuu tropiikista Siperiaan

Suomessa asustavan liito-oravan sukulaislajeja elää mm. Kanadassa ja Pohjois-Amerikassa, Kiinassa, Japanissa, Intiassa ja muualla Aasiassa. Myös tropiikeissa on omat lajinsa. Liito-oravalajeja tunnetaan yhteensä 44, joista suurimmat ovat ilman häntää mitattuna lähes puolimetrisiä. Silti ne pystyvät liitämään puusta toiseen, kuten paljon pienemmät pohjoisen sukulaisensa.

YK on nimennyt vuoden 2010 kansainväliseksi biodiversiteetin vuodeksi. Kerromme tässä juttusarjassa loppuvuoden ajan luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä käsitteistä ja ilmiöistä.

Lisätietoja:
Suvi Raivio, luontoasiantuntija,
puhelin: 09 132 6671, 040 521 6216