Lahopuu – metsälajien elämän eliksiiri

Tiedotteet |

Lahoamisen eri asteissa oleva puu on monen metsässä elävän lajin elämän edellytys. Lahopuun määrä on lisääntynyt uusien metsänhoitosuositusten ansiosta.

Lahopuun määrään vaikuttavat säästöpuiden jättäminen ja lahopuun aktiivinen tuottaminen eli tekopökkelöt.

Lahopuulajeihin kuuluu paljon sieniä, etenkin kääpiä ja orvakkaita sekä jäkäliä, sammalia ja hyönteisiä. Hyönteisiin kuuluvissa kovakuoriaisissa on harvalukuisia ja uhanalaisia lajeja, jotka käyttävät lahopuuta ravintonaan tai elinympäristönään. Linnuista tikat ja tiaiset kovertavat pesäkolonsa yleensä pystyyn kuolleisiin pökkelöihin. Tikkojen hakkaamia koloja käyttävät myöhemmin pesäpaikkoina muun muassa helmipöllö, telkkä ja liito-orava, sekä leppälintu ja kirjosieppo.

Metsänhoitosuositusten muuttuminen näkyy jo maastossa

1990-luvulla metsäluonnon monimuotoisuus alettiin ottaa entistä paremmin huomioon metsänkäsittelyissä. Aikaisemmin metsänhoidon yhteydessä lahopuut kerättiin tarkkaan pois, koska niiden ajateltiin levittävän tauteja ja tuholaisia. Näin ei kuitenkaan ole, etenkään lehtipuiden kohdalla. Lahot raidat ja haavat ovat arvokkaita monimuotoisuuden ylläpitäjiä. Sen sijaan tuore kuollut havupuu kerää kaarnakuorisia, jotka voivat aiheuttaa tuhoja lähimetsissä. Yksittäisellä tai useammallakaan tuulenkaadolla ei ole suurta merkitystä. Sen sijaan metsänreunaan jätetyt havupuupinot olisivat paljon suurempi riski kaarnakuoriaisten joukkoesiintymisille.

Lahopuut säästetään

Maahan tuulen kaatamat tai pystyyn jääneet kuolleet puut eivät ole tarpeettomia vaan ne suositellaan säästämään. Lahopuu on itsessään uusi elinympäristö. Lahonneet rungot muodostavat uutta metsämaata ja ovat puuston uudistumiselle tärkeä taimettumisalusta.

Lahoaminen kestää vuosikymmeniä. Korjuualueille nykyisin jätettävät säästöpuut kuolevat ja kaatuvat aikanaan ja muodostavat lahopuuta pitkälle tulevaisuuteen. Lahoamista voi nopeuttaa katkaisemalla puu muutaman metrin korkeudelta. Tutkimusten mukaan näin syntyneistä tekopökkelöistä useat uhanalaiset kovakuoriaislajit löytävät itselleen elinympäristön.

Maanmuokkauksen yhteydessä maahan kaatuneet lahopuut tulisi kiertää ja jättää ehjiksi, jotta lajisto voi niitä hyödyntää. Lahoamisen aikana rungossa elää jopa satoja eri eliölajeja.

Lahopuulla elävät lajit tarvitsevat erityyppistä kuollutta puuta

Suomen metsälajeista noin neljännes, 4 000 – 5 000 lajia, on riippuvaisia lahopuusta. Osalle lajeista kelpaavat pystyyn kuolleet pökkelöt, mutta suurin osa tarvitsee järeää, maahan kaatunutta lahopuuta. Monet lahopuulajit ovat hyvin erikoistuneita, ne elävät vain tietyn lajisella ja kokoisella lahopuulla, joka on tietyssä, niille sopivassa lahoamisen asteessa. Kun lahoaminen edistyy pidemmälle, niiden tulisi löytää lähistöltä uusi, sopivaa lajia ja lahoastetta edustava puu. Jotkut kovakuoriaislajit ja käävät kelpuuttavat vain lahopuun, joka on jo entuudestaan tietyn sienen lahottama. Esimerkiksi rusokääpä elää vain kantokäävän aikaisemmin lahottamalla puulla.

Myös paikan pienilmastolla on lahoamisprosessille tärkeä merkitys. Mikäli lahopuu kuivuu liikaa, se voi muuttua hyödyttömäksi esimerkiksi monelle kääpälajille. Toisaalta eräät kovakuoriaislajit tarvitsevat paahteiselle ja kuivalle paikalle pystyyn kuollutta puuta.

Lahopuu on lisääntynyt viime vuosina

Metsäntutkimuslaitoksen mukaan reilun kymmenen vuoden aikana lahopuun määrä Suomen metsissä on kasvanut. Etelä-Suomessa kuollutta puuta on nyt keskimäärin 3,2 m3/ha, kun määrä 1990-luvun lopussa oli 2,8 m3/ha. Pohjois-Suomessa lahopuuta on tuplasti enemmän, keskimäärin 7,6 m3/ha. Luonnontilaisissa metsissä lahopuun määrä vaihtelee kasvupaikan ja sijainnin mukaan ja on noin 20-130 m3/ha.

Lisätietoja:
Suvi Raivio, luontoasiantuntija, FT
Puhelin: 09 132 6671

YK on nimennyt vuoden 2010 kansainväliseksi biodiversiteetin vuodeksi. Kerromme tässä juttusarjassa luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä käsitteistä ja ilmiöistä.

 

 Forest.fi: Lahopuun määrä on kovassa kasvussa