EU:lla ei ole omaa ilmastoa – globaali ilmastopolitiikka on ainoa lääke ilmastonmuutokseen

Tiedotteet |

Ilmastonmuutos on globaali ilmiö, jonka torjumiseksi tarvitaan globaalit lääkkeet. Maailman paperin- ja kartongintuotannosta alle puolet kuuluu päästövähennysvelvoitteiden piiriin.

EU aloitti vuoden 2005 alussa sisäisen hiilidioksidipäästöjen kaupan toteuttaakseen omat Kioton ilmastosopimuksen tavoitteensa. Globaalisti päästöt eivät kuitenkaan vähene pelkästään EU:n sisäisin päästökauppamekanismein.

Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöjen osuus on vain hieman yli 10 prosenttia maailman päästöistä. Tulevaisuuden ilmastopoliittisten sopimusten lähtökohtana tulisikin olla merkittävästi laajempi osallistuminen päästöjen vähentämiseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kioton pöytäkirjan mukaan teollisuusmaat pyrkivät rajoittamaan vuosina 2008-2012 kasvihuonekaasupäästönsä noin viisi prosenttia pienemmälle tasolle kuin mitä ne olivat vuonna 1990. EU on ottanut puolestaan kahdeksan prosentin vähennystavoitteen.

Päästökauppa heikentää EU:n teollisuuden kilpailukykyä

Kiina, Intia, Yhdysvallat, Australia, Japani ja Etelä-Korea ovat sopineet yhteistyöstä kasvihuonekaasujen rajoittamiseksi. Tämä Asia-Pacific Partnership on Clean Development and Climate -yhteistyö perustuu päästöjä vähentävän teknologian kehittämiseen ja siirtoon. Metsäteollisuuden näkemyksen mukaan kyseinen ilmastoaloite on vaihtoehtoinen lähestymistapa Kioton pöytäkirjan mukaisille maakohtaisille päästökiintiöille.

Asia-Pacific -hankkeessa kasvihuonekaasujen päästöjä pyritään rajoittamaan uutta teknologiaa kehittämällä. Uuden teknologian avulla pyritään käyttämään energiaa tehokkaammin, varastoimaan hiilidioksidia, tehostamaan sähkön ja lämmön yhteistuotantoa, kehittämään ydinvoima- ja kivihiiliteknologioita sekä edistämään maalämmön, bioenergian ja muun uusiutuvan energian hyödyntämistä.

Asia-Pacific -hankkeessa mukana olevat valtiot kuluttavat noin puolet maailman energiasta ja tuottavat puolet päästöistä. Ne edustavat myös suunnilleen puolta maailmantaloudesta ja väestöstä. Uuden teknologian kehittämisessä ja siirrossa suomalaisella metsäteollisuudella olisi paljon annettavaa esimerkiksi bioenergian osalta.

Uusi ilmastoaloite korostaa entisestään EU:n teollisuuden näkemystä siitä, että nykyisen Kioton sopimuksen päätyttyä vuoden 2012 jälkeisen ajan ilmastopolitiikan ei tule olla Kioto-mallin kaltainen.

EU:n päästökauppa on aiheuttanut Euroopalle moninaisia ongelmia. Myös metsäteollisuuden kilpailukyky on heikentynyt Euroopassa, koska päästökauppa on nostanut sähkön ja raaka-aineiden hintaa.

Päästökauppa kaipaa perusteellista remonttia

EU:lla tulisi olla poliittista rohkeutta tarkastella päästökauppajärjestelmän todellisia päästövähennysvaikutuksia suhteessa niistä aiheutuviin kustannuksiin. Mikäli päästökauppaa kuitenkin jatketaan sen merkittävistä haittapuolista huolimatta, sen periaatteita tulee muuttaa, jotta siitä olisi globaalisti toimivaksi ilmastopolitiikan välineeksi.

Päästökaupan kustannustehokkuudesta ei ole selvää näyttöä. Tehdyssä selvityksissä ei ole otettu huomioon sitä, että päästökauppa ei ole maailmanlaajuinen järjestelmä. Päästökaupan arkeen kuuluu ongelmia, joita ei teoreettisella tarkastelulla huomata. Päästökauppa ei esimerkiksi huomioi ns. hiilivuodon mahdollisuutta eikä maiden väliseen taakanjakoon ja päästöoikeuksien alkujakoon liittyviä ongelmia.

Päästökauppa heikentää globaalisti toimivien metsäteollisuusyritysten kilpailukykyä, koska nämä eivät voi siirtää järjestelmän aiheuttamia lisäkustannuksia globaaleilla markkinoilla määräytyvien tuotteiden hintoihin. EU:n tavoitteena pitäisi olla kilpailukykyä heikentävän kustannusrasitteen poistaminen. Päästökaupan pitäisi tällöin toimia niin hyvin, ettei päästöoikeuden hinta nouse kohtuuttoman korkeaksi. Yhdeksi ratkaisuksi on esitetty päästöoikeuksien hintakattoa.