Etelä-Suomen metsiä suojellaan yhteistyössä – vapaaehtoinen ja kohdennettu metsien suojelu on saanut hyvän vastaanoton

Tiedotteet |

Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Sirkka Hautojärven mielestä vuorovaikutus ja yhteistyö luovat edellytykset Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden turvaamiselle. "Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma (METSO) on laadittu yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Kokeiluhankkeissa suojellaan yksityisten omistamia metsiä vapaaehtoisuuden pohjalta ja yhteistyössä metsänomistajan kanssa. Myös luontojärjestöt ovat osallistuneet kokeiluvaiheessa olevan ohjelman suunnitteluun ja toteutukseen.” Hautojärvi sanoo yhdessä tärkeässä tavoitteessa onnistutun, kun vanhasta vastakkainasettelusta on päästy eroon.

Suomalaisten vahva suojelutahto ja se, että esi-isien metsäperinnöstä kannetaan sukupolvesta toiseen huolta, luovat kansliapäällikkö Hautojärven mielestä otollisen pohjan metsien suojelulle. ”METSO on tarjonnut kanavat, joiden avulla suojelutahto on saatu esiin. Vapaaehtoinen suojelu on suositeltavin vaihtoehto sen takia, että 76 prosenttia Etelä-Suomen metsistä on yksityishenkilöiden omistuksessa. Toki valtiokin omistaa etelässä metsiä, mutta ne sijaitsevat usein karuilla vedenjakajaseuduilla, joilla metsäluonnon monimuotoisuus on vähäistä. Valtaosa lehdoista ja muista lajistoltaan rikkaista alueista on jo valtion mailla suojelun piirissä." 

Metsänomistajien innosta vapaaehtoisia keinoja kohtaan kertoo se, että tarjolla olleisiin kokeiluihin on ollut huomattavasti enemmän halukkaita kuin budjetti on sallinut. ”Vapaaehtoisuuteen perustuva suojelu on hyvä vaihtoehto myös siksi, että Etelä-Suomen metsien suojelulla on kiire. Toinen tie olisi pitkä, sillä laajamittainen suojeluohjelma olisi hallintomenettelyltään vaativa prosessi. Eikä siihen ehkä riittäisi taloudellisia resurssejakaan. METSO on sen sijaan osoittautunut nopeaksi ja innovatiivisena kiinnostavaksi prosessiksi.”

Valtakunnallinen ja paikallinen yhteistyö

Vuoden 2006 lopussa päättyvän METSOn pilottivaiheen aikana kerätään kokemuksia ja arvioidaan metsänomistajien vapaaehtoisiin toimiin perustuvien suojelukeinojen vaikuttavuutta. Suomen valtio on panostanut Etelä-Suomen metsien suojeluvaihtoehtojen käytännön kokeiluihin ja tutkimukseen neljän vuoden aikana yhteensä noin 62 miljoonaa euroa.

METSOssa on mukana 25 organisaation edustajat, ohjelmaan sitoutuneiden joukkoon lukeutuu myös Suomen WWF. ”Suojelun biologiset kriteerit laadittiin yksissä tuumin.   Määriteltiin, mitä luonnonsuojelun kannalta tärkeitä arvoja on suojeltava. Toteutus on edennyt yksituumaisesti.  Käytännön esimerkki yhteistyöstä ovat METSOn valikoimaan kuuluvat alueelliset yhteistoimintaverkostot, joihin paikalliset sidosryhmät ovat voineet ja myös halunneet osallistua”, Hautojärvi kertoo.

”Metsien taloudellinen käyttö ja suojelu ovat toisistaan riippuvaisia. Kumpikaan ei luonnu ilman toista. Osaltaan metsien taloudellinen käyttö luo olosuhteet monien metsän lajien elämälle, näin ollen sekä nuorten että vanhojen metsien arvokkaita kohteita on suojeltava. Kysymys on metsänhoidon menetelmien kehittämisestä luonnonsuojelulliset tarpeet huomioon ottaen”. Hautojärvi sanoo suojelun ja metsän taloudellisen käytön välillä olevan mahdollista löytää tasapaino. Hän tähdentää Suomen pitävän monella tavalla huolta metsien monimuotoisuudesta. ”Meillä on siihen myös käytännössä toimivat keinot ja organisaatiot.” 

Hehtaarien määrä ei ratkaisevaa

Etelä-Suomen suojelualueet ovat pirstaleisia. Vaikka kaikki lehdot, jotka ovat Etelä-Suomessa erityisen lajirikkaita, suojeltaisiin, ei siitä mainittavia hehtaarimääriä syntyisi. ”Riittää, kun niitä on riittävästi. Se paljonko hehtaareja on suojeltu, ei sinänsä ole ratkaisevaa.” Hautojärvi muistuttaa ja lisää myös METSOa edeltäneen vanhojen metsien suojeluohjelman toteutuneen yhteisesti laadittujen periaatteiden mukaan.

”Keskustelussa on syytä muistaa se, ettei Etelä-Suomessa vanhoja metsiä juurikaan ole. Täällä on suojeltava myös muitaarvokkaita luontokohteita, kuten lehtoja, paahderinteitä, korpia ja maankohoamisrannikon nuoria metsän kehitysvaiheita sekä uhanalaisten lajien elinympäristöjä. Nisäkkäät, hyönteiset, sienet ja käävät sekä muut metsän lajit vaativat oman elinympäristönsä. Tärkeää on myös turvata suojeltujen alueiden kytkeytyminen toisiinsa."

Resurssien mukaan

Hautojärvi painottaa, ettei METSOn kokeiluvaihe ole mitään näpertelyä. ”Se turvaa osaltaan metsien monimuotoisuutta, joka saa myös valtion mailla uuden vauhdin, kun esimerkiksi ojitettuja soita ennallistetaan ja suojelualueisiin sisältyviä entisiä talousmetsiä monipuolistetaan ennallistamisen ja hoidon keinoin. Luonnonarvokaupan ja tarjouskilpailujen avulla on saatu suojelun piiriin lajien kannalta arvokkaita elinympäristöjä.”

Ympäristöministeriön korkeimman virkamiehen arvio on, että METSO on tullut jäädäkseen. ”Vapaaehtoisuuteen ja kohdennettuun suojeluun perustuva ohjelma toimii jo kokeiluvaiheessa niin hyvin, että sen laajentaminen on ilmeistä. Viime kädessä sen mittakaava määräytyy valtiovallan mahdollisuuksien mukaan” toteaa Hautojärvi.

Ohjelman arviointiraportti syntyy maa- ja metsätalous- sekä ympäristöministeriön yhteistyönä kuluvan vuoden lopulla. Suomen valtio tekee vuonna 2007 poliittisen ja taloudellisen päätöksen Etelä-Suomen metsien suojelun toteuttamisesta METSOn kokemusten mukaan.

Metsäteollisuus puoltaa metsien suojelun vapaaehtoisia toimia

Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa on olemassa kaksi rinnakkaista toimintatapaa. Ensinnäkin suojelun perinteisenä pääkeinona ja perusverkostona ovat valtion maiden lakisääteiset suojelualueet, kuten luonnon- ja kansallispuistot sekä valtakunnalliset suojeluohjelmat. Toiseksi näitä suojelualueita tukevat monikäyttöisten talousmetsien käsittelyyn ja luonnonhoitoon liittyvät ohjeet ja suositukset. Suosituksia on muutettu luontoarvoja suosiviksi 1990-luvulta lähtien ja näitä piirteitä lisätään edelleen METSOn puitteissa. Monikäyttöisten talousmetsien luonnonhoidon merkitys on suuri sen vuoksi, että talousmetsien pinta-ala on moninkertainen suojelualueisiin verrattuna.

Suomen metsistä on suojelun piirissä 7,6 prosenttia niiden pinta-alasta. EU on myös hyväksynyt Suomen Natura 2000 -verkoston, jonka kattama maa- ja vesipinta-ala yltää lähes 5 miljoonaan hehtaariin. Luku on suuri. Suomen Natura 2000 -verkosto on osa Euroopan unionin alueen luonnonsuojeluverkostoa, jonka tavoitteena on suojella harvinaistuvia luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä sekä linnuston kannalta arvokkaita alueita.

EU:n asettamien suojeluvaatimusten osalta voidaan sanoa, että suotuisan suojelun taso on saavutettu etenkin muihin maihin verrattuna. Osassa Etelä-Suomea on kuitenkin tarvetta lisäsuojeluun. Metsäteollisuus toivoo, että se toteutetaan vapaaehtoisten suojelumenetelmien avulla, ei perustamalla uusia lakisääteisiä suojelualueita.

METSO-ohjelma

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO on toimintaohjelma Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lounais-Lapin metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi. Ohjelma on maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteistyöhanke. METSO täydentää Kansallista metsäohjelmaa 2010. Ohjelman päätoteuttajia ovat Metsähallitus, metsäkeskukset, ympäristökeskukset ja metsänhoitoyhdistykset. Metsänomistajien ja kansalaisjärjestöjen aktiivisuudella on kuitenkin ohjelman onnistumisen kannalta ratkaiseva merkitys.

Ohjelman tavoitteena on turvata metsien erityisten rakennepiirteiden, kuten lahopuun ja palaneen puun sekä harvinaisten elinympäristöjen, kuten lehtojen ja korpien, säilyminen metsäluonnossa. Nämä metsien erityiset rakennepiirteet sekä elinympäristöt ylläpitävät monen uhanalaisen lajin elinmahdollisuuksia. Vapaaehtoisilla toimenpiteillä pyritään sekä luomaan metsän monimuotoisuutta ylläpitäviä uusia alueita ja alueiden verkostoja että tehostamaan suojelua nykyisillä suojelualueilla.

Lisätietoja antaa:

Suvi Raivio, luontoasiantuntija, Metsäteollisuus ry, puh. 09 132 6671, 040 521 6216, etunimi.sukunimi@forestindustries.fi