Selvitys ilmastovaikutusten arvioinnista ympäristölupamenettelyssä valmistunut
Selvityksen johtopäätökset ovat metsäteollisuuden näkökulmasta oikeansuuntaisia. 1.6. julkaistun tutkimuksen mukaan kasvihuonekaasupäästöjen hillintä on mahdollista nivoa osaksi ympäristönsuojelulain mukaista sääntelyä, mutta selvitys tunnistaa hyvin asiaan liittyvät haasteet.
Suomen ympäristökeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston toteuttama tutkimus selvitti, miten ilmastovaikutukset voitaisiin kytkeä ympäristönsuojelulakiin ja ympäristölupamenettelyyn sekä arvioida eri sääntelyvaihtoehtojen vaikutuksia. Nykyisin ympäristönsuojelulaissa ei säädetä kasvihuonekaasupäästöjen hillinnästä. Metsäteollisuus ry ei kannata ilmastovaikutusten arvioinnin ottamista osaksi ympäristölupamenettelyä.
Hankkeella vastattiin hallitusohjelman kirjaukseen ”Selvitetään mahdollisuus ottaa ilmastovaikutusten arviointi osaksi ympäristölupamenettelyä”. Hanke toteutettiin osana valtioneuvoston vuoden 2020 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Metsäteollisuus ry:n Fredrik Blomfelt oli mukana hankkeen ohjausryhmässä asiantuntijana.
Tutkijoiden mukaan sääntelyn uudistamisessa kannattaa edetä varovaisesti ja ottaa huomioon EU:n ilmastosääntelyn kehityskulut, erityisesti päästökauppa- ja teollisuuspäästödirektiivin mahdolliset muutokset. Mikäli asiaa haluttaisiin poliittisesti edistää, vaatisi se lisäselvityksiä, joissa selvitettäisiin tarkemmin useita oikeudellisia yksityiskohtia ja säädösmuutosten vaikutuksia.
Työssä arvioitiin neljää sääntelyvaihtoehtoa ympäristönsuojelulain kehittämiseksi:
- ilmastovaikutusten arviointi ympäristölupamenettelyssä,
- lupamääräysten antaminen ilmastovaikutuksista,
- ilmastovaikutukset lupaedellytyksenä ja
- ympäristönsuojelulain yleissääntelyn tarkistaminen.
Ilmastovaikutusten kytkemisessä ympäristönsuojelulakiin olisi tutkimusryhmän mukaan yksinkertaisinta lähteä liikkeelle yleissääntelystä (vaihtoehto 4). Muut vaihtoehdot tarkoittavat ilmastovaikutusten erillistä käsittelyä lupamenettelyssä.
Yleissääntelyn tarkistaminen (vaihtoehto 4) tarkoittaisi ilmastovaikutusten liittämistä ympäristönsuojelulain säännöksiin energiatehokkuudesta, eräiden suunnitelmien huomioon ottamisesta, toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuudesta sekä velvollisuudesta ehkäistä ja rajoittaa ympäristön pilaantumista.
Ilmastovaikutusten erilliseksi käsittelemiseksi lupamenettelyssä pelkkä ilmastovaikutusten arviointi (vaihtoehto 1) olisi kevein, mutta samalla vaikuttavuudeltaan heikoin vaihtoehto. Lupamääräysten antaminen kasvihuonekaasupäästöistä (vaihtoehto 2) ja ilmastovaikutukset luvan myöntämisen edellytyksenä (vaihtoehto 3) lisäisivät sääntelyn vaikuttavuutta. Ne voisivat kuitenkin johtaa myös lupakäsittelyn hidastumiseen sekä oikeusvarmuuden ja toiminnanharjoittajien yhdenvertaisuuden heikkenemiseen.
Ympäristöluvanvaraisista toiminnoista merkittävimpiä ilmastovaikutuksia aiheuttavat päästökaupan piirissä olevat teolliset toiminnat. Niiden suorille kasvihuonekaasupäästöille ei voida EU-oikeuden perusteella asettaa ympäristöluvassa päästöraja-arvoja. Muiksi ympäristöluvanvaraisiksi toiminnoiksi, joiden ilmastovaikutusten sääntelyllä voisi olla merkitystä, tunnistettiin tutkimuksessa jätteenpoltto, kaivokset ja turvetuotanto. Ympäristölupamenettelyn avulla teollisten toimintojen suoria kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää vain vähän päästökaupan lisänä, enintään noin prosentin luokkaa Suomen kokonaiskasvihuonekaasupäästöistä, ja vaikutukset ilmenisivät aikaisintaan vasta 2020-luvun lopulla.
Toiminnan ilmastovaikutusten määrittely on sääntelyn kehittämisen kannalta olennaista. Tutkimuksessa hyödynnettiin kansainvälisen kasvihuonekaasuprotokollan mukaista suorien ja epäsuorien kasvihuonekaasupäästöjen sekä niiden ulkopuolisten ilmastovaikutusten jaottelua.
Epäsuorien kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden ilmastovaikutusten sisällyttäminen ympäristölupamenettelyyn lisäisi tutkimuksen mukaan sääntelyn vaikuttavuutta. Epäsuoriin kasvihuonekaasupäästöihin kuuluvat ostoenergiasta sekä hankinta- ja tuoteketjuista aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ja muihin ilmastovaikutuksiin maankäyttö sekä substituutio ja kompensaatio. Niiden arviointi ja hallinta lupamenettelyssä olisi kuitenkin tutkimuksen mukaan monimutkaista ja oikeudellisesti haastavaa sekä edellyttäisi jatkoselvityksiä, ohjeistusta ja laskentatyökalujen kehittämistä.
