Talousmetsien luonnonhoito edistää metsien monimuotoisuutta

Metsien monimuotoisuutta turvataan suojelun ja talousmetsien luonnonhoidon yhdistelmällä.

Suomen metsistä noin 9 prosenttia on tiukasti suojeltu. Suojelualueet ovat keskeisessä roolissa metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Kuitenkin metsiemme eliölajeista ja niiden populaatioista valtaosa elää talousmetsissä, joiden käsittely onkin monimuotoisuuden kannalta ratkaisevaa.

Talousmetsien luonnonhoito on kiinteä osa metsänhoitoa ja puunkorjuuta

Talousmetsien arvokkaat elinympäristöt on kartoitettu ja nämä kohteet jätetään pääsääntöisesti metsänkäsittelyjen ulkopuolelle. Lisäksi hakkuualoille jätetään säästöpuita ja lehtipuita sekä kulotetaan metsiä, jotta voidaan säilyttää ja lisätä luonnonmetsille tyypillisiä rakennepiirteitä.

Metsien käsittelyaloille jätetyistä elävistä säästöpuista muodostuu aikanaan lahopuuta. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion luonnonhoidon seurantatulosten mukaan talousmetsien järeä runkolahopuu onkin uusien menetelmien ansiosta alkanut lisääntyä. Säästöpuita puolestaan jätetään uudistushakkuualoille yhteensä lähes miljoona kuutiometriä vuodessa.

Talousmetsien luonnonhoitoa tehdään sitä mukaan kun metsiä muutoinkin käsitellään. Pari prosenttia Suomen talousmetsistä on vuosittain metsänkäsittelyjen piirissä. Metsäluonnossa kehitys on hidasta, joten luonnonhoidon vaikutukset voidaan todeta luonnossa vasta viiveellä, joskus jopa vuosikymmenten kuluttua.

Tutkimuksissa on kuitenkin todettu myös nopeita positiivisia lajistovaikutuksia, erityisesti kulotuksen seurauksena. Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen menetelmiä tuleekin edelleen kehittää yhteistyössä muiden tahojen kanssa.

Kun tarkastellaan metsien talouskäytön vaikutuksia metsäluonnon monimuotoisuuteen, tulee muistaa, että monimuotoisuus vaihtelee metsän kehitysvaiheen mukaan. Varhaisessa kehitysvaiheessaan metsä tarjoaa elinympäristön hyvin erilaiselle lajistolle kuin sama metsä esimerkiksi sadan vuoden ikään kasvaneena. Siksi metsälajiston kannalta on tärkeää, että metsä on maisematasolla monipuolinen ja sieltä löytyy elinympäristöjä erilaisiin olosuhteisiin sopeutuneille lajistoille.

Harjuilla ja lehdoissa tarvitaan hoitotoimenpiteitä

Tietyissä elinympäristöissä hyvä hoito turvaa luonnon monimuotoisuutta suojelua tehokkaammin. Tällaisia ovat esimerkiksi harjujen paahdeympäristöt, joilla elävät lajit ovat sopeutuneet aurinkoisiin, lämpimiin ja kuiviin olosuhteisiin. Harjujen lajistoa uhkaa elinympäristöjen umpeenkasvu, joka muuttaa olosuhteet lajistolle sopimattomaksi. Harjulajien elinoloja voidaan turvata pitämällä kasvupaikat avoimina ja käsittelemällä maapohjaa muokkaamalla tai kulottamalla.

Myös monet lehtoelinympäristöt hyötyvät niiden ominaispiirteet huomioivasta metsänhoidosta. Monimuotoisten, lehtipuuvaltaisten lehtojen pahimpana uhkana on niiden kuusettuminen. Hyvin suunniteltu metsänkäsittely, kuten hakkuut kuusta poistaen ja jaloja lehtipuita suosien tai metsän kerroksellisuuden vaaliminen auttavat lehtolajistoa pysymään elinvoimaisena.

Harjujen ja lehtojen elinympäristöistä huolehtiminen on keskeistä Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa, sillä näissä elinympäristöissä elää yli 60 prosenttia uhanalaisesta metsälajistostamme. Harjujen ja lehtojen pinta-alaosuus metsistämme on kuitenkin vain noin viisi prosenttia.

Talousmetsien luonnonhoito koetaan tärkeäksi

Metsäteollisuus on panostanut merkittävästi talousmetsien monimuotoisuuden turvaamiseen myös kouluttamalla henkilöstöään ja koneyrittäjiään ympäristöasioissa sekä rahoittamalla metsien monimuotoisuustutkimusta.