Lahopuu merkitys

Lahopuun merkitys metsäluonnon monimuotoisuudelle on suuri

Lahopuu tarjoaa kodin usealle uhanalaiselle metsälajille. Lahopuun määrä on lisääntynyt Etelä-Suomessa, mutta vähentynyt Pohjois-Suomessa.

Lahopuun merkitys on suuri, sillä Suomen metsälajeista noin neljännes, 4 000−5 000 lajia, on riippuvaisia lahopuusta. Lahopuulajeihin kuuluu paljon sieniä, etenkin kääpiä ja orvakkaita sekä jäkäliä, sammalia ja hyönteisiä, erityisesti kovakuoriaisia. Linnuista tikat ja tiaiset kovertavat pesäkolonsa yleensä pystyyn kuolleisiin pökkelöihin. Tikkojen hakkaamia koloja käyttävät myöhemmin pesäpaikkoina muun muassa helmipöllö, telkkä ja liito-orava, sekä leppälintu ja kirjosieppo.

Luonnonvarakeskuksen inventointien mukaan noin kahdenkymmenen vuoden aikana lahopuun määrä on Etelä-Suomessa kasvanut ja on nyt keskimäärin 4,4 m3/ha. 1990-luvun lopussa määrä oli 2,8 m3/ha. Sen sijaan Pohjois-Suomessa lahopuun määrä on samassa ajassa vähentynyt noin yhden kuutiometrin verran hehtaarilla ollen nyt keskimäärin 7,2 m3/ha. Luonnontilaisissa metsissä lahopuun määrä vaihtelee kasvupaikan ja sijainnin mukaan ja on noin 20−130 m3/ha.

Metsänhoitosuositusten muuttuminen näkyy maastossa

1990-luvulla metsäluonnon monimuotoisuus alettiin ottaa entistä paremmin huomioon metsänkäsittelyissä. Aikaisemmin metsänhoidon yhteydessä lahopuut kerättiin tarkkaan pois, koska niiden ajateltiin levittävän tauteja ja tuholaisia. Näin ei kuitenkaan ole, etenkään lehtipuiden kohdalla. Lahot raidat ja haavat ovat arvokkaita monimuotoisuuden ylläpitäjiä. Sen sijaan tuore kuollut havupuu voi kerätä kaarnakuoriasia, jotka voivat aiheuttaa tuhoja lähimetsissä. Yksittäisillä tuulenkaadoilla ei ole kuitenkaan suurta merkitystä.

Hakkuun yhteydessä jätetään osa puista korjaamatta niin sanotuiksi säästöpuiksi. Säästöpuut lisäävät metsän monimuotoisuutta jo eläessään ja kuollessaan niistä muodostuu arvokasta lahopuuta. Säästöpuiksi valitaan mieluiten luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita, mutta taloudellisesti vähäarvoisia puita, kuten haapoja, raitoja tai jaloja lehtipuita. Jos mahdollista, säästöpuut jätetään ryhmiin. Ne kannattaa sijoittaa esimerkiksi arvokkaiden elinympäristöjen tai vesistöjen suojavyöhykkeiden yhteyteen muodostamaan metsien monimuotoisuuskeskittymiä.

Säästöpuiden lahoamista voi nopeuttaa katkaisemalla puu muutaman metrin korkeudelta. Tutkimusten mukaan näin syntyneistä tekopökkelöistä useat uhanalaiset kovakuoriaislajit löytävät itselleen elinympäristön. Tekopökkelöt alkavat lahota nopeasti ja niihin pääsevät rakentamaan kotinsa myös esimerkiksi erilaiset kolopesijälinnut.

Lahopuulajien selviytymisen kannalta on tärkeää, että metsissä on eri-ikäistä lahopuuta eli lahopuujatkumo. Lahoamisprosessin edetessä puuta käyttävät ravinnokseen tai suojakseen aina uudet lajit. Lahoamisen aikana rungossa elää jopa satoja eri eliölajeja.

Osalle lajeista kelpaavat pystyyn kuolleet pökkelöt, mutta suurin osa tarvitsee järeää, maahan kaatunutta lahopuuta. Maanmuokkauksen yhteydessä maahan kaatuneet lahopuut tulisikin kiertää ja jättää ehjiksi, jotta lajisto voi niitä hyödyntää.

Monet lahopuulajit ovat hyvin erikoistuneita, ne elävät vain tietyn lajisella ja kokoisella lahopuulla, joka on tietyssä, niille sopivassa lahoamisen asteessa. Kun lahoaminen edistyy pidemmälle, niiden tulisi löytää lähistöltä uusi, sopivaa lajia ja lahoastetta edustava puu.

Poltoilla ja kulotuksilla lisätään metsäluonnon monimuotoisuutta

Pohjoisten metsiemme luonnolliseen kiertokulkuun ovat kuuluneet ajoittain toistuvat metsäpalot. Siksi metsiin onkin kehittynyt laaja joukko lajeja, jotka ovat erikoistuneet elämään paloalueilla.

Kehittyneen ja tehokkaan metsäpalojen torjunnan vuoksi metsäpaloja esiintyy nykyisin hyvin harvoin. Sen vuoksi osa palanutta ja hiiltynyttä puuta tai maata vaativista lajeista onkin harvinaistunut.

Luonnonhoidolliset kulotukset ja poltot parantavat metsien paloalueille erikoistuneiden lajien elinolosuhteita. Esimerkiksi säästöpuuryhmien poltot tuottavat metsiin runsaasti hiiltynyttä kuollutta puuta, joka tarjoaa elinympäristön lukuisille lajeille.

Metsäteollisuuden tavoitteena on lisätä talousmetsien lahopuumäärää

Metsäteollisuus käynnisti vuonna 2016 laajan Lisää lahopuuta talousmetsiin -toimintaohjelman edistämään lahopuun säilyttämistä ja lisäämistä metsissä. Osana ohjelmaa metsäteollisuusyritykset ovat mm. sitoutuneet varmistamaan henkilöstönsä tietämyksen lahopuun merkityksestä ja kertomaan siitä metsänomistajille muun asioinnin yhteydessä. Ohjelman puitteissa on saatu myös toteutettu laajempi viestintäkampanja sekä saatu muu metsäala kannustettua mukaan lahopuutalkoisiin.

Lisätietoja antaa

Tiina Vuoristo

Päällikkö, Kestävä kehitys

040 542 5365