Usein voimme olla täysin varmoja ainoastaan siitä, mikä ei menneisyydessä toiminut. Yhden esimerkin tarjoaa keskitetty työmarkkinamalli.

Se on hidastanut suomalaisten työmarkkinoiden uudistamista ja päästänyt monet suomalaisyritysten kilpailijamaat karkumatkalle.

Kustannuskilpailukyvyn heikentymisestä puhutaan jo kiitettävän paljon. Samalla kuitenkin unohtuu, että myös useat vanhentuneet työehdot ja käytännöt hidastavat suomalaisten menestystarinoiden syntymistä.

Ruotsissa luovuttiin keskitetystä tulopolitiikasta jo kaksikymmentä vuotta sitten. Ruotsalaisyritykset hyötyvät siitä, että kustannuskehityksestä ja joustavista työehdoista sovitaan paikallisesti. Työpaikoilla pystytään mukautumaan markkinoiden kehitykseen nopeimmin.

Siksi tämän viikon keskiviikkoa voidaan pitää merkittävänä päivänä, sillä silloin Elinkeinoelämän keskusliitto EK päätti muuttaa kertaheitolla rooliaan suomalaisilla työmarkkinoilla. EK ei kevään jälkeen tee jäsenliittojaan velvoittavia suosituksia palkkaratkaisuista tai laajempia tulopoliittisia kokonaisratkaisuja. Jäykkä tupo-Suomi – joka syntyi suljetun talouden aikana – on näin historiaa.

Metsäteollisuus on pitkään pitänyt liittokohtaisia neuvotteluita parempana ratkaisuna, sillä eri aloilla kaivataan vaihtelevia muutoksia työehtoihin. Myös metsäteollisuudessa keskitetyt ratkaisut ovat viivästyttäneet välttämättömiä uudistuksia.

EK:n päätös tarjoaakin nykyisessä, hyvin vaikeassa taloustilanteessa mahdollisuuden parantaa suomalaisten yritysten asemaa. Työmarkkinoilla tulee muistaa, että vientiteollisuuden kustannuskilpailukyvyn varmistaminen säilyy elintärkeänä koko Suomen kansantalouden kannalta. Sopimusmallin pitää huomioida toimialojen erilainen kehitystahti ja palkanmaksuvara.

Tulevaisuus on suomalaisyrityksille avoin. Sinne ei kannata raahata mukanaan jäykkiä toimintatapoja menneisyydestä. Ne ovat pelkkää painolastia.