Hiilinielujen laskentamenetelmät antavat hyvin erilaisia tuloksia, joten jokainen valtio kannattaa itselleen edullisinta menetelmää. 

EU:ssa ei yksimielisyyttä laskentamenetelmästä

Puutuotteiden hiilinielujen laskentamenetelmästä ei ole vielä tehty päätöstä edes EU:n sisällä.

IPCC:n laskema oletusarvo (IPCC default approach):

Kaikki hiili, joka hakkuun myötä poistuu metsästä, lasketaan päästöksi ilmakehään samana vuonna. Puutuotteiden hiilinieluja ei huomioida. Siten metsän hakkuu on yhtä kuin vastaavansuuruinen hiilidioksidipäästö.

Varastonmuutosperiaate (Stock change approach):

Menetelmässä lasketaan kotimaisesta kulutuksesta johtuvia hiilivaraston muutoksia. Kulutuksen laskiessa puutuotteiden varasto pienenee, vaikka tuotanto ja vienti kasvaisivatkin. Menetelmässä lasketaan siis kunkin maan sisällä tapahtuva puutuotteiden kulutuksesta aiheutuvan hiilivaraston muutokset. Jos varasto pienenee, lasketaan muutos hiilidioksidin päästöksi.

Tuotantoperiaate (Production approach):

Menetelmässä lasketaan kotimaisen tuotannon muutoksista aiheutuvia hiilivaraston muutoksia. Jos tuotanto jossain maassa lisääntyy, se lasketaan ko. maan hiilivaraston kasvuksi. Jos taas tuotanto pienenee, kotimaisten puutuotteiden varasto pienenee ja se katsotaan päästöksi, vaikka kokonaiskulutus pysyisikin samalla tasolla tuonnin vuoksi.

Kotimaisen alkuperän varastonmuutosperiaate (Domestic origin stock change approach):

Menetelmä on varastonmuutosperiaatteen ja tuotantoperiaatteen välimuoto, jossa lasketaan kotimaassa tuotettujen ja kotimaassa kulutettujen puutuotteiden hiilivaraston muutoksia.

Virtaperiaate (Atmospheric flow approach):

Virtaperiaatteessa tarkastellaan hiilidioksidin virtauksia ilmakehään ja takaisin. Puutuotteiden lahoamisesta/polttamisesta johtuvat hiilidioksidipäästöt lasketaan siinä maassa, missä päästöt oikeasti tapahtuvat. Ainoastaan päästöt, jotka seuraavat suoraan hakkuista, esim. kulotuksen kautta, lasketaan tuottajamaan tiliin.