Suomen metsien pinta-alasta noin 90 prosenttia on talousmetsiä. Valtaosa metsien eliölajeista ja niiden populaatioista elää juuri talousmetsissä, joiden käsittely on ratkaisevaa monimuotoisuuden kannalta.

Talousmetsien luonnonhoito on kiinteä osa metsänhoitoa ja puunkorjuuta

Talousmetsien arvokkaat elinympäristöt on kartoitettu ja nämä kohteet jätetään pääsääntöisesti metsänkäsittelyjen ulkopuolelle. Lisäksi hakkuualoille jätetään säästöpuita ja lehtipuita sekä kulotetaan metsiä, jotta voidaan säilyttää ja lisätä luonnonmetsille tyypillisiä rakennepiirteitä.

Talousmetsien luonnonhoidon tulokset näkyvät maastossa sitä mukaa kun metsieä käsitellään. Pari prosenttia Suomen talousmetsistä on vuosittain metsienkäsittelyn piirissä.

Tutkimuksissa on kuitenkin todettu myös nopeita positiivisia lajistovaikutuksia, erityisesti kulotuksen seurauksena. Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen menetelmiä tuleekin edelleen kehittää yhteistyössä muiden tahojen kanssa.

Tavoitteena lisätä järeää runkolahopuuta

Metsien käsittelyaloille jätetyistä elävistä säästöpuista muodostuu aikanaan lahopuuta. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion luonnonhoidon seurantatulosten mukaan talousmetsien järeä runkolahopuu onkin alkanut uusien menetelmien ansiosta lisääntyä. Säästöpuita puolestaan jätetään uudistushakkuualoille yhteensä lähes miljoona kuutiometriä vuodessa.

Talousmetsien luonnonhoito koetaan tärkeäksi

Metsäteollisuus on panostanut merkittävästi talousmetsien monimuotoisuuden turvaamiseen myös kouluttamalla henkilöstöään ja koneyrittäjiään ympäristöasioissa sekä rahoittamalla metsien monimuotoisuustutkimusta, kuten FIBRE-tutkimusohjelmaa ja Monimuotoisuuden tutkimusohjelma MOSSEa

Suomi on metsänsuojelun mallimaa

Suomessa on eniten Euroopassa tiukasti suojeltuja metsiä (9 % metsäalasta). Etelä-Suomessa tarvitaan kuitenkin lisätoimia monimuotoisuuden turvaamiseen.

Talousmetsien luonnonhoidon lisäksi tähän soveltuvat parhaiten vapaaehtoiset suojelukeinot, jotka ovat usein myös nopeimpia tapoja edetä asiassa. Vapaaehtoisuutta tarvitaan myös siksi, että yksityishenkilöt omistavat noin 70 prosenttia Etelä-Suomen metsistä. Useiden tutkimustenkin mukaan vapaaehtoisuus lisää yksityisten metsänomistajien myönteisyyttä luonnonsuojeluun.