Tyypillinen vieraslaji on turkistarhoilta karkuun päässyt, alun perin Pohjois-Amerikasta tuotu minkki.







Muita vieraslajeja ovat Karjalan kannaksen tarhoista lähtöisin oleva itäaasialainen supikoira ja 1960-luvulla Suomeen istutettu kanadanhanhi.




Puutarhoista on tienvarsille levittäytynyt pohjoisamerikkalainen lupiini. Myös merieläimiä kulkeutuu paljon alusten painolastivesien mukana.



Kovia kilpailijoita

Vieraslajit kilpailevat alkuperäislajien kanssa valosta, ravinnosta ja elintilasta ja syrjäyttävät niitä elinalueiltaan. Ne voivat käyttää ravinnokseen jotain alkuperäistä lajia niin paljon, että sen kannat romahtavat.

Vieraslaji voi kantaa myös tauteja, johon alkuperäinen vastinlaji sairastuu, mutta vieraslaji on sille vastustuskykyinen. Esimerkiksi moniin vesistöihin istutettu täplärapu voi kantaa rapuruttoa, johon alkuperäinen jokirapu helposti menehtyy.

Minkki taas voimakkaampana lajina on käytännössä hävittänyt alkuperäisen vesikon Suomesta ja lähes koko Euroopasta.

Metsiä uhkaavat tuholaiset

Ilmaston lämmetessä ja pakkastalvien harvinaistuessa on odotettavissa, että eteläiset tuholaislajit saavat jalansijaa maassamme. Havu- ja lehtinunna ovat perhoslajeja, joita tavataan nykyisin satunnaisesti Etelä-Suomessa, mutta tulevaisuudessa niiden levinneisyysalue siirtynee satoja kilometrejä pohjoiseen. Keski-Euroopassa ne ovat pahoja metsätuholaisia. 

Mäntyankeroinen on puutavaran mukana kulkeutuva vaarallinen metsätuholainen, joka on toistaiseksi onnistuttu pitämään poissa Suomesta rajatarkastusten avulla. Mäntyankeroinen on esimerkiksi Portugalissa ja Kiinassa aiheuttanut laajoja tuhoja mäntymetsissä, mutta lajin kotiseudulla Pohjois-Amerikassa paikalliset mäntylajit ovat sille vastustuskykyisiä. Ilmaston lämpeneminen lisää mäntyankeroisen aiheuttamien tuhojen todennäköisyyttä.

Monia selviytymiskeinoja

Vieraslaji voi olla haitallinen myös ihmiselle, kuten puutarhoista karkuun päässyt jättiputki, joka erittää auringon valon kanssa reagoivaa, iholle pahat palovammat aiheuttavaa nestettä. Jättiputkikasvustojen tuhoamiseen tarvitaan järeitä myrkkyjä ja suojavarustusta. Kertatuhoaminen ei riitä, koska lajin siemenet säilyvät maassa vuosikausia. Vieraslaji voi myös risteytyä alkuperäisen lajin kanssa ja siten vähentää alkuperäisen luonnon geneettistä monimuotoisuutta, jopa tappaa risteymien kautta alkuperäisen lajin sukupuuttoon.

Etanat tuhoavat puutarhoja

Espanjansiruetana (ns. "tappajaetana") on alun perin lähtöisin Portugalista. Se aiheuttaa pahoja tuhoja puutarhoissa monessa Keski-Euroopan maassa ja mm. Norjan mansikkaviljelmillä. Suomessa lajia tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 1990 Ahvenanmaalla ja sen jälkeen se on levinnyt lähinnä puutarhatuotteiden mukana haitaksi asti Etelä-Suomeen. Kylmät talvet tuhoavat suurimman osan yksilöistä, mutta tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen.

Yhteistyöllä haittoja torjumaan

EU:ssa valmistellaan vieraslajistrategiaa, jolla pyritään vähentämään haitallisten vieraslajien vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Yksi mahdollisuus on luoda varhaisvaroitus- ja tiedotusjärjestelmä, joka perustuu säännöllisesti päivitettyyn kartoitukseen vieraslajeista.

Kustannustehokkain torjuntakeino on maahan pääsyn ennaltaehkäisy

EU:n strategiassa määritellään myös torjunta- ja hävitystoimenpiteitä, mikäli laji on jo päässyt maahan. Pohjoismailla on myös yhteistyötä vieraslajien rynnäkön rajoittamiseksi. Ehdotus kansalliseksi vieraslajistrategiaksi saatiin valmiiksi keväällä 2011.

Lisätietoja:
Suvi Raivio, luontoasiantuntija, Metsäteollisuus ry,
puh. 09 132 6671